Vain hiustenleikkuuta

Aamupäivällä käväisin rautatieaseman nurkilla parturissa ajattamassa pääni kaljuksi, enkä joutunut odottelemaan vuoroani kuin yhden pikaisen Tuulilasin selailun verran tässä kylän ilmeisesti suosituimmassa (=edullinen ja palvelee ilman ajanvarauksia) parturiliikkeessä.

Iltapäivällä poikkesin veturitallilla. Paikat olivat kunnossa ja maisema lumen peitossa. Matkassa oli työmaalta lainattu digitaalikamera. Oulun miehet saivat sähköpostin mukana kaipaamansa kuvan moottoriresiinan kojetaulusta (ja nyt aloitin itseni visuaalisenkin paljastelun tässä verkkopäiväkirjassa: ikkunasta heijastuva irtokäsi kuuluu allekirjoittaneelle :-). Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry oli saanut joululahjaksi kaksi Limingasta löytynyttä ja Limingan kunnan haltuun joutunutta VR:n 1950-luvun moottoriresiinaa (Tre-Rto-25 ja Tre-Rto-111), joita suunnitellaan kunnostettaviksi ajokuntoon.

Ilkka poikineen sattui tallille samaan aikaan. Olivat kotiin päin ajellessaan nähneet tutun auton tallitien päässä. Mietittiin, miten lämpö pysyisi parhaiten ulkosäilytyksessä seisovassa peruslämmitetyssä puukorisessa 1940-luvun matkustajavaunussa. Päädyttiin pitämään osastojen väliovet edelleen suljettuina ilmankierron kustannuksella; joka osastossa kun kuitenkin on oma lämmitin.

Kamera kun tuli mukaan, niin ikuistin myös unelmieni työpisteen. Niin lähellä, mutta silti niin tavoittamattomissa...

Mahtavatko jotkut ihmiset hieman liioitella talvipukeutumistaan? Eilen ladulla näimme äidin kaksine juuri ja juuri kouluikäisine lapsineen reippaasti hiihtoa harjoittelemassa. Kaikilla heillä oli pikkupakkasesta huolimatta yllään tuhdin näköiset toppapuvut. Lapset näyttivät noissa vaatteissaan yhtä paksuilta kuin pitkiltä. Luulisi tulleen hurjan lämmin, vai ovatko uudet ulkoiluvaatteet tehty niin hyvistä materiaaleista, että niin ei pääse käymään? Tänään lämpötilan laskettua alle -10 celsiusasteen toppapuvut, pilkkihaalarit ja muut vastaavat olivat melkein hallitseva asuste kylän katukuvassa (huono termi, koska täällä ole yhtään katua).

Tipaton tammikuu on tamperelaisprofessorin mukaan ylemmän keskiluokan harrastus. Siitä huolimatta tässäkin torpassa sellaista vietetään. Kaikki eivät ole samoilla linjoilla. Illansuussa käydessäni vielä kylällä hakemassa pötyä pöytään reippaat nuorukaiset suunnittelivat autolla, jytämusiikilla ja kännyköillä varustettuina illan ohjelmaa: "Ensin Semaforiin ja sitten YO:lle, kun sinne pääsee ilmaiseksi ennen yhtätoista." Kaupungin houkutuksia.