Vain hajamietteitä torstaille

Minulla on paljon aukkoja yleis- ja muussa sivistyksessäni, mutta tänään paikattiin niistä yksi. Tämäkin ikivanha järjestö (tai linkin osoittamassa kotimaisessa tapauksessa sen myöhäsyntyinen filiaali) on vielä olemassa, voi hyvin ja toimii ihanteidensa mukaisesti.

Työmaalla risupartainen olemukseni ilmeisesti alkoi herättää yleistä pahennusta, kun sain oikein henkilökohtaisen kutsun parran muotoiluun ja värjäykseen. Hiusalan perustutkintoa opiskeleva nuorimies teki naamakarvoituksen hoitotoimenpiteet ammattimiehen ottein osana näyttösuoritustaan. Kiitoksia niin hänelle kuin tämän taiturin kimppuuni osoittaneelle Satuprinsessalle. Minusta on hienoa havaita parturinuorukaisen kaltaisia poikkeamia ammatillisten koulutusten perinteisessä sukupuolijaossa. Naiset puolestaan ovat usein harvinaisuuksia kone- ja metallialan sekä sähköalan koulutuksissa. Hieman tavanomaisesta sukupuoliroolista poikkeava uranvalinta kertoo yksilön motivaatiosta ammattiin ja hänen ennakkoluulottomuudestaan samalla kun realistisen mahdollisuuden antaminen tällaisiin valintoihin kertoo yhteiskunnan tasa-arvoistuvista asenteista.

Lisää arkihuomioita. Pysäköin auton tänään ensimmäistä kertaa hiihtoladun pienemmälle parkkipaikalle, kun metsänkorjuutöissä ollut monitoimikone tukki tien isommalle. Sellainen kone työssään on mielenkiintoinen näky. Puuteriluminen keli ei ollut kovin kevyt, mutta pito-ongelmia ei ilmennyt. Hieman nimellislämpötilasuosituksia pehmeämpi voitelu ei onneksi kerännyt lumitilsoja pohjiin.

Sinililjan linkki hurjaan tapaukseen pysäytti hetkeksi miettimään verkkokirjoittamisen turvallisuutta. Mutta vain hyvin pieneksi hetkeksi. Juttusille ovat kaikki tervetulleita, jos jossain tunnistavat. Kätellään vaikka mieluummin kuin läpsitään :-)

Uusia weblogeja on paljon. Jokaisen tuotoksen, uuden ja vanhan, takana on kirjoittaja tai useampi, joilla on julkista sanottavaa. Olisi vähintään kohteliasta kuunnella heitä. Tuntuu jotenkin epäreilulta, että siihen ei ole realistisia mahdollisuuksia.