Lääninhallitukset historiaan

Valtion aluehallintouudistus eli ALKU-hanke saavutti tänään ainakin välitavoitteensa, kun aluehallintoa koskevat lait vahvistettiin iltapäivällä. Niin lääninhallitukset kuin työvoima- ja elinkeinokeskuksetkin siirtyvät historiaan. Lääninhallitusten historia aluehallintovirastoina on pitkä: ne perustettiin Ruotsin vuoden 1634 hallitusmuodon tultua voimaan. TE-keskukset sen sijaan jäivät lyhytaikaisiksi instituutioksi.

Samalla annettiin aluehallintovirastoja (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY) koskevat asetukset. ALKU-hankkeen tiimoilla käydyssä keskustelussa elivät pitkään työnimet ALLU ja ELLU, joista muotoutuivat nyt siis AVI ja ELY.

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastoissa työskentelee 1.1.2010 noin 1 350 henkilöä. Virastoja on kuusi, joista kaikki vastaavat peruspalveluiden laillisuusvalvonnasta, oikeusturvasta, lupakäytännöistä, pelas­tustoimesta ja poikkeusoloihin varautumisesta. Lisäksi viidellä on työsuojeluhallin­nollinen, neljällä ympäristölupahallinnollinen ja kolmella poliisihallinnollinen tehtävä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Keskuksia on 15 kpl. Niistä kaikilla 15:llä on elinkei­no-, työvoima-, osaamis- ja kulttuuripolitiikkaan liittyvä tehtävä. Lisäksi 13:lla on ym­päristöpoliittinen tehtävä vastaten aiempia 13 ympäristökeskusta. Yhdeksällä ELY:l­lä on myös liikenne- ja infrastruktuuritehtävä vastaten aiempaa yhdeksää tiepiiriä.

Valtion aluehallinnon kehittämishankkeen tarkoituksena on ollut poistaa päällekkäisyyksiä ja ke­hittää erityisesti sähköisiä palveluita. Uudistuksen myötä kuudesta sektoriviranomaisesta muodostetaan kaksi ja toimipaikkojen määrä putoaa ny­kyisestä 92:sta alle puoleen. Myös toiminnan kokonaisvolyymi puolittuu nykyisestä. Alue­hallinnossa nyt työskentelevistä noin 6 000 työntekijästä eläkkeelle on jäämässä 1 500. Uuden henkilöstön rekrytointi on enää kaksi kolmasosaa aikaisemmasta.

Kun aluehallintouudistuksessa läänit jäävät historiaan, julkisen hallinnon yksiköt ovat kunta, maakunta ja valtio.

Keskeinen asema tullee olemaan maakuntavaltuustoilla, joiden jäsenet valitaan maakun­nan kunnanvaltuutetuista. Näin ollen uusi paikallishallinto on aiempaa kansanvaltaisem­malla pohjalla. Myös suora kansanvaali on mahdollinen maakuntavaltuustoja valittaessa. Nykyisin käytäntö on jo toiminnassa Kainuussa.

Maakuntaliittojen toimivalta kasvaa nykyisestä. Maakuntaohjelmasta tulee maakuntakaavaan verrattavissa oleva ohjauksen väline, joka linjaa kaikkea paikallistason päätöksentekoa.

Maakuntien määrä säilynee uudistuksen jälkeenkin nykyisessä 16:ssa, vaikka valtion alue­hallinnon toiminta-alueita tulee vain yhdeksän. Maakunnat muodostavat yhteistoimin­ta-alueita siten, että maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon toimialueet ovat yhtenevät.

Maakunnat muodostavat yhteistoiminta-alueita, jotka yhtenevät ELY:jen ja AVIen kans­sa. Esimerkiksi Kanta-Häme, Päijät-Häme, Uusimaa ja Itä-Uusimaa muodostavat ELY-yh­teistoiminta-alueen, jonka päätoimipaikka sijaitsee Helsingissä, osittainen päätoimipaikka Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. Sen sijaan Lapin, Keski-Suomen ja Pirkan­maan maakunnat eivät muodosta ELY-yhteistoiminta-alueita, vaan kaikki ELY-toiminnot si­jaisevat maakuntien sisällä.

AVI-yhteistoiminta-alueet noudattavat poistuvien läänien rajoja. Näin ollen AVI-yh­teistoiminta-alueen muodostavat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjan­maan ja mahdollisesti myös Keski-Pohjanmaan maakunnat. Alueen päätoimipaikka sijait­see Vaasassa, sivutoimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä sekä työpisteet Närpiössä ja Seinäjoella.

Humanistinen työpäivä

Työpäivään mahtui kuntouttavan työtoiminnan sopimuskäytäntöjä, uusien ATK-kaapelointituotteiden tutkailua ja sähköveturin hiekoituslaitteen vikasimulaattorin suunnittelua.

Huomenna askaroidaan näiden ohella ainakin kirjastoasioiden parissa. Valehtelisin jos väittäisin työn olevan yksitoikkoista. Voi se joskus ollakin, mutta harvemmin.

Blackout

Kotitaloutemme on ollut yhteiselomme alusta saakka Telen asiakas. Niin langallisten kuin sittemmin langattomienkin yhteyksien tiedonsiirrollinen luotettavuus on ollut hyvää tasoa, eikä vaihtotarvetta ole koettu.

Olemme hankkineet pöytätietokoneisiimme Soneran ja F-Securen yhteistyössä laatiman tietoturvapaketin, joka on ollut luotettava ja verrattuna moniin sinänsä päteviin ilmaisohjelmiin myös nopea. Tänä pyhänä tietoturvapaketti mokasi pahemman kerran. Ohjelmisto ilmoitti päivitystarpeesta ja pyysi asentamaan uuden verkosta ladattavan version. Se asentui ripeästi ja ongelmitta, kuten oli odotettavissa. Mutta asennuksen jälkeen tietokone käynnistyi uudelleen ilman lupaa. Ohjelmisto oli ennen asennuksen alkua ilmoittanut uudelleenkäynnistystarpeesta, mutta onko ainakaan Windows-maailmassa enää tätä päivää, että uudelleenkäynnistyksen tullessa ajankohtaiseksi ohjelma yksin tein toteuttaa sen riippumatta siitä, onko käyttäjällä avoinna olevia tiedostoja? Tietoturvallisuuden peruselementteihin luetaan tiedon eheys eli muuttumattomuus. Huolestuttavaa on, jos tietoturvallisuuden alalta leipänsä hankkivan yrityksen nimissä markkinoitava tuote pyrkii rikkomaan käsiteltävän tiedon eheyttä lähes varoittamattomilla käyttöjärjestelmän sammutuksillaan.

Onneksi Sun on ohjelmistoja tehdessään ollut F-Securea ja Soneraa tietoturvallisempi, ja OpenOfficen Writer ehti tehdä varmistustallennuksen ennen kuin käyttöjärjestelmä lähti alta.

Blackoutista toiseen: muistaako kukaan brittiläistä Damned-nimistä punk-henkistä yhtyettä? Joskus lapsuuden ja nuoruuden rajapinnassa muistan veljeni kanssa äänittäneeni televisiosta C-kasetille, kun vampyyrimaiseen asuun sonnustautunut solisti lauloi blackoutista jollain suomalaisella festarilla. Samassa konsertissa lauloi ainakin Paul Oxley espanjalaisista baareista ja Hassisen kone juroista nuorisojulkkiksista. Televisio oli Asa-merkkinen. Äänityslaitteen merkkiä en muista, mutta siinä oli sisäänrakennettu mikrofoni ja yksi kaiutin. Äänityksen laatu taisi olla lähellä tämän päivän keskimääräistä Youtube-tasoa.

Nel blu dipinto di blu

Lähdettiin työmaan kunnioitettavan sitkeän laaturyhmän kanssa naapurimaakuntaan tekemään työn raskainta osaa eli kuvauksen päivittämistä. Raskaalla kädellä on päivitettykin. Vaikka emme ole Lahden kaunista kaupunkia eksoottisemmassa ympäristössä, on paikan vaihdos ollut tervetullut kimmoke työhön.

Juha-isäntämme järjesti iltaohjelmaksi konsertin Sibelius-talolla. En ole viihdemusiikin suurkuluttaja, mutta varsinkin Umberto Marcaton kuunteleminen livenä oli historian harrastajalle terveellinen kokemus. Miehen laulanta kun oli samanlainen osa suomalaisen yhteiskunnan äänimaisemaa kuin ratapihojen höyryveturin puuskutukseen yhä useammin sekoittunut upouuden dieselin jyrinä. Isot dieselveturit on siirretty eläkkeelle aikaa sitten, mutta Umberto vain laulaa. Covereita toki, mutta niin monet 80-luvun italodiscotähdetkin tekivät, aikalasiltaan lainaillen. Alkuperäinen "Volare", tai oikeammin otsikossa nimetty, on Domenico Modugnon euroviisuteos.

Arkista aherrusta

Vaikka pidän työmatkoista julkisilla kulkuneuvoilla (tänäkin vuonna lienen tehnyt työmatkan henkilöautolla laskennallisesti korkeintaan kerran kuukaudessa), joskus niillä on harmillisia lieveilmiöitä. Eilisen englanninkielisen kokouksen hyvää antia valui loppupäästä ohi linja-autoaikataulua kytätessä. Tänään jouduin liukenemaan Malminkartanolta harmittavan vartin etuajassa ehtiäkseni ajoissa Pasilassa junaan ja edelleen Toijalasta Valkeakosken linja-autoon. Junassa työmatkustaminen on sinänsä tehokasta. Verkkoyhteyden mokkulamaisuutta lukuunottamatta kirjalliset työt sujuvat jopa tehokkaammin kuin työmaalla työhuoneessa. Linja-autossa en pysty keskittymään tietokoneeseen ilman matkapahoinvointioireita.

Siitä en ole päässyt mihinkään, että työhaastattelut ovat edelleen yksi epämieluisimmista työtehtävistäni. On tietenkin hyvä rekrytoida väkeä silloin, kun tarvitaan. Ja vaikka prosessi tulee tietenkin vastuuttaa jollekulle, en sanottavasti pidä itse tilanteesta. Voi olla tottumattomuutta: minulla ei ole kovin paljon kokemusta myöskään haastateltavan asemasta. Kollegiaalinen päätöksentekoprosessi toimii minusta näissä – kuten yleensä poikkeustilannejohtamisen ulkopuolisissa - kysymyksissä parhaiten. Useammat aivoleuat pureskelevat kovaa pähkinää paremmin kuin yhdet.

Huomenna odottaa reissu Lahteen. Tällä kertaa kumipyörillä, ilman että reitti kulkee Riihimäen kautta.

Kunnallisten palveluiden hyödyntämistä

Aamulla pääsi lumitöihin. Ei isoihin, mutta lumiaura oli tehnyt vallinpoikasta pihatien päähän. Maantie ja kevyen liikenteen väylä olivat helppokulkuiset koneen jäljiltä.

Lieneekö talven syytä vai mitä, mutta PIKI oli aamulla jähmettynyt. Kävin kotikunnan molemmissa kirjastoissa etsimässä kaipaamiani paikan päältä. Toijalasta ei löytynyt, mutta sain viimein hankittua kirjastokorttiini tunnusluvun, jolla varauksia voi tehdä vaikka kotoa käsin. Viialasta löytyi toinen etsimistäni ja toisen jätin varaukseen, kun tietojärjestelmä oli ehtinyt kömpiä pystyyn.

Saunalenkille ei tehnyt mieli, mutta lähdettiin rautaa nostelemaan. Tänä syksynä se on jäänyt vähiin. Kymmenen käyntikerran kortti oli tullut iloisemmaksi väriltään ja kustansi edelleen kolmekymppiä. Puolikunnallinen liikuntapalvelu näytti kelpaavan tosissaan urheilevillekin.

Yhdistyshallinnollisia huolia

Tulin alustavasti lupautuneeksi Rautatiemuseoiden ja -harrastajien liiton tilintarkastustehtävään tulevallekin tilikaudelle. Jos joskus kauan sitten jotain sanomista onkin ollut, ei enää muutamaan vuoteen. Tilintarkastaja on päässyt helpolla.

Huolestuttavia ovat olleet uutiset, joiden mukaan liittohallituksessa on odotettavissa väenvaihtoa. Kyllä siellä varmasti uudet tai uusvanhat kasvot saavat päälinjat asiallisesti hoidettua niin, että liitto edelleenkin "seuraa alan kehitystä ja lainsäädäntöä sekä tekee näihin liittyviä aloitteita, esityksiä ja antaa lausuntoja".

Enemmän huolestuttaa kotipesän kannalta. Niiden viime vuosien aikana, kun 133-vuotiaan tiilitallin väellä on ollut edustus hallitustasolla, olemme nauttineet valtakunnallisesti varteenotettavan yhdistyksen asemasta, vaikka emme nostalgialiikennettä harjoitakaan. Suhtautuminen niin Rautatiemuseon kuin Ratahallintokeskuksenkin taholta on ollut sangen suopeaa, ja se on helpottanut monia asioita veturinentisöinnistä hallinnollisiin kysymyksiin. Viikon päästä tiedetään, millaisella miehityksellä liittojuna lähtee kohti uutta vuosikymmentä.

Talvi tuli

Tuli sitten talvi, ainakin vähäksi aikaa. Hiukan märkä vielä, mutta vastasyntyneeksi ihan kelvollisen näköinen. Aamuseitsemän paikkeilla työmatkalinja-auton ikkunoihin satoi vesipisaroita. Illalla kauppareissun jälkeen tullessa sai harjata lumet pois oman auton päältä ennen talliin ajamista.

Ulkona en ole viihtynyt kauempaa kuin aamulla matkan kotoa linja-autopysäkille ja iltapäivällä takaisin. Jos kelit jatkuvat, täytyy vaihtaa karheampipohjaisiin kenkiin.