sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2014



Valokuvatorstain pääsiäinen


Pääsiäispäivä alkoi varhaisaamun kirkonmenoilla, jotka tänä(kin) vuonna pidettiin rovastikunnan alueella vain Valkeakoskella. Aamiaiseen kuuluivat kahvi ja kananmunat, mutta sitten lipesi kohti suklaamunien yliannostusta.

Eilen pääsin kulkuneuvojen kevätsiivouksen makuun, ja niin pyhäpäivä kuin olikin, jatkoin samoilla linjoilla. Tosin höyrykäyttöisen tilalla oli tänään polttomoottorikäyttöinen ja kemikaalina ruosteenestomaalin tilalla autovahaa.

Pääsiäispäivällinen laitettiin perinteistä poiketen kiinalaiseen tapaan. Kiinalaiset eivät juuri pääsiäisestä perusta, paitsi tietenkin kristityt, joita heitäkin maassa on kymmeniä miljoonia. Kana (jī, ) sai nauttia pihalla kevätauringosta ja narsissien väriloistosta, kun ruokapöytään päätyi yhtä puolisoni bravuuria, hapanimelää possua, (suān tián zhūròu, 酸甜 猪肉), jasmiiniriisiä ja salaattia. Riisilajikkeen piti olla kuàizi (筷子) -yhteensopivaa ja olikin. Paitsi että tuoksu oli aito, sitä oli helppoa syödä puikoilla.

lauantaina, huhtikuuta 19, 2014



Riskienhallinnan ja vakuuttamisen johdantokurssin tenttikysymyksiä

Tällä kevätkaudella olen ollut laiska harjoittamaan opiskeluja. Viime vuosi ja varsinkin syyspuoli olivat sen verran Työterveyslaitoksen ja Pelastusopiston työhön liittyvien kurssien sekä kiinan harrasteopintojen työllistämät, että nyt olen mennyt säästöliekillä.

Ainoaksi koulunpenkillä istumiseksi keväällä jäi avoimen yliopiston riskienhallinnan ja vakuuttamisen johdantokurssi. Käytännön toteutuksessa pääpaino oli nimen jälkimmäisellä osalla - kyseessä oli käytännössä vakuutusopin peruskurssi. Se oli minulle pettymys siinä mielessä, että nimen perusteella olin odottanut kurssilla käsiteltävän myös riskienhallintaa, mille olisi ollut sovelluksia työtehtävissä. Mutta käytännöllisen yleissivistyksen kannalta kurssi oli kuitenkin hyvä. Rohkenisin suositella sitä jokaiselle nuorelle yliopiston tutkinto-opiskelijalle pääaineesta tai koulutusohjelmasta riippumatta. Perustietämys niin sosiaali- kuin yksityisvakuutuksista on eduksi monissa elämäntilanteissa.

Vähäinen etu tuskin on sekään, että kurssista saanee - luvalla sanoen - melko helposti viisi opintopistettä. Luentoja oli viitenä iltana ja niiden lisäksi tenttiin tuli muutamia lukuja Vakuutusoppi- ja Introduction to Risk Management and Insurance -kirjoista. Jos luennoitsijoita pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi iloinen. Niinkin kuivakalta tuntuvasta aiheesta kuin vakuutusopista voi näemmä puhua hymyillen ja hauskoja juttuja väliin kertoillen. Erään rahoitus- ja vakuutuslehtorin esiintyminen veti vertoja jopa eri alan kollegan luennoillaan harjoittamalle älyllis-pedagogiselle ilotulitukselle (asiaan sinänsä liittymättä jälkimmäinen tohtori on jo pitkään rakentanut kunnioitettavalla volyymilla rautatieliikenteen nykydokumentointia yhdellä rataosuudella vaunut.org-kuvagalleriassa).

Kurssin tentti pidettiin piinaviikon tiistaina, mutta kovin piinallinen se ei ollut. Tai sitten oli niin ovelalla tavalla, että se jäi huomaamatta. Kysymyksiä oli kolme. Yhdessä piti selvittää riskin vakuutuskelpoisuuden kriteerit, toisessa Suomen sosiaaliturvan jakautuminen eri alalajeihin ja kolmannessa kuvailla riskienhallinnan menetelmiä. Kuten todettu, viimeksi mainittuun kysymykseen ei luennoilta saanut eväitä, joten kirjallisuuden - ja laiskana lukijana minun kohdallani eritoten viime vuoden työsuojeluopintojen - varassa mentiin.

Hiljaisen viikon puuhia

Hiljainen viikko on mennyt hiljaisen arkisissa merkeissä. Arkipäivät töissä, ja iltaisin on ollut tentin lisäksi museohoitokuntaa, ampumarataa ja ehtoolliskirkkoa. Pitkien pyhien alettua siirryttiin kotipuuhiin, ja vastoin vanhanajan tapoja ryhdyimme heti kirkonmenojen jälkeen hyödyntämään pitkäperjantaita siivouspäivänä.

Siivousurakkaa jatkettiin lauantaina, mutta välillä käväisin kevään ensimmäisissä veturitallitalkoissa. Kauden ykköskohde on tietenkin viime syksynä ensimmäiset metrinsä omin konein yli neljään vuosikymmeneen liikkuneen Tv1-höyryveturin entisöinnin jatkaminen. 
 
Simo asensi hyttiin sieltä vielä puuttuneita varustimia, kuten jarruventtiilin ja vesilasien valaisimet. 

Minä myönsin itselleni säiliötyöluvan (muotoseikkoja en noudattanut, mutta työturvallisuuslain 2 §:n 2 momentti meidät harrastelijat siitä vapauttaa) ja kiipesin imuroimaan tenderin vesisäiliötä sisäpuolelta. Työmaani oli ahdas, pimeä ja kolea ja pani viheltelemään pitkänperjantain virttä. Varovaisuudella ja roikkalampulla siellä pärjäsi hyvin, mutta pienen pölynimurin alitehoisuus haittasi. Sen kanssa oli vain tultava toimeen, kun tehokkaampi laite ei säiliöön olisi millään mahtunut. Markon jostain tallin kätköistä löytämä suulakelajitelma tuli parahiksi apuun, kun siivottava pinta muuttui epätasaiseksi.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2014

MOOC:eja ja pääsiäistrulleja

Perjantaisen työpäivän vietin jo omaksikin kevätkauden perinteeksi muodostuneessa
ITK-tapahtumassa Hämeenlinnassa. Täytyy sanoa, että antia ei tällä kertaa voinut suuremmin kehua. Tuntui, että esitykset olivat enimmäkseen julkisella rahalla toteutettujen projektiorganisaatioiden esittelyjä, ja sisältö oli melko ohutta. Päätösluento, joka yleensä on ollut ajatuksia virittelevä tai vähintään lennokas, toisteli nyt asioita, joista luennoivat yli 20 vuotta sitten eri aikakauden ja eri tekniikan miehet Hemánus ja Nordenstreng esittelemättä niitä silloinkaan uutuuksina.

Vuoden iskusana taisi olla MOOC (massive open online course), eli suurelle ennalta valikoitumattomalle joukolle suunnatut verkkokurssit. Minulle jäi hämäräksi, onko Suomessa muita tällaisia verkko-oppimisympäristöjä kuin alallaan jo varsin tunnetut Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin verkkokurssit. Sotaväen PVMoodle on käyttäjätunnuspolitiikkansa ja tekniikkansa puolesta MOOC, mutta ei sielläkään voi kuka tahansa rekisteröitynyt ryhtyä tekemään opintosuorituksia.

Yksittäisenä seikkana opin, että MOOC-konseptinkin taustalla esiintyy muuan nimi.

Toinen hajahuomio perjantailta: Maalainen, Suomen blogigenren varhaisvuosien yksi suuri hahmo on näkyy vaihtaneen vaihteeksi television puolelle.

Viikonloppu on mennyt flunssasta toipuessa ja Vakuutusoppi-kirjan parissa. Sunnuntaiaamupäivänä kävi sateisesta säästä huolimatta virpojia, ensi kertaa moneen vuoteen. Trulleja oli kaikkiaan yhdeksän, kolmessa eri ryhmässä. Vaikka välissä on ollut monia virpomattomia palmusunnuntaita, tuli onneksi nytkin varauduttua trullien palkkasaataviin riittävällä määrällä suklaamunia. Virpominen taisi tehota, kun olotila oli iltapäivällä jo kuntosalikelpoinen.

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2014



Kevään rituaaleja

Talvea ei juuri ollut, mutta tietyt rituaalit aloittavat kevään. Perjantaina Veturimuseolla vierailivat vuoden ensimmäinen turistit, syntymäpäiviä juhliva senioriryhmä naapurikaupungista. Museo avautuu varsinaisesti vasta kesäkuussa, mutta harrastajaporukalla pyritään järjestämään opastuksia tarvitsijoille mahdollisuuksien mukaan.

Lauantaina vaihdoin autoon kesärenkaat. Ne olisi voinut vaihtaa jo viikolla, mutta kaksi oli talven aikana tyhjentynyt. Syy kiilteli urien välissä: ilmeisesti viime kesän ikkunaremontin yhteydessä pihaan oli jäänyt nauloja, jotka olivat loppusyksyn aikana päätyneet renkaisiin. Kaksi kesää ajettujen nokialaisten pinta on vielä hyvä, joten paikkauttaminen, 15 euroa kappaleelta, oli kustannustehokas ratkaisu. Samalla tuli varattua ensi talvea varten uudet Hakkapeliitat vanhan varaston keväthintaan.

Rengaspaineiden tarkastuksen yhteydessä tein shoppailukierroksen kylän kaupoissa: kirjakaupasta luentopaperia, polkupyöräliikkeestä ilmakiväärinhauleja ja -tauluja ja marketista kurkkua, banaaneja, maitoa ja jäätelöä. Haulit tulivat Saksasta ja banaanit Perusta; muu oli avainlippuhenkis. Veturitallillakin poikkesin, mutta siellä oli hiljaista. Ennen saunaa käytiin kullan kanssa hölkkäämässä aurinkoisessa ja tuulisessa illassa.

Sunnuntaiaamupäivän ohjelmassa oli suksien puhdistus, varastorasvaus ja pussittaminen. Talven kilometrisaldoksi jäi helmikuun ensimmäisen viikon aikana hiihdetyt 50 kilometriä, melkoinen pudotus edellistalven yli 1100:sta. Lunta ei yksinkertaisesi ollut, ja pohjoisen hangille ei nyt ollut mahdollisuutta lähteä. Viimeksi yhtä heikko hiihtotalvi minulla oli neljännesvuosisata sitten. Aika lämmin ja vähäluminen sekin kai oli, mutta ennenkaikkea armeijassa ei jostain syystä silloin juuri suksia käytetty.

Toivottavasti uusi hiihtokausi alkaisi ajoissa. Sitä silmälläpitäen muistutus itselle tulevaan syksyyn: vanhoihin vapaan tyylin suksiin tuli varastorasvaksi Startin violettia - ei muuta kuin siklauksen jälkeen menoksi - ja uudempiin perinteisen hiihtotavan sivakoihin hieman enemmän valmistelutöitä vaativaa peruspohjavoidetta.

Iltapäivän ohjelmaan kuului verkkaisen pyhäpäivän henkeen sopivasti urheilutalon kuntosalia, pataruoanvalmistusta ja ateriointia. Salilla muuan kanssatreenaaja antoi vinkin vatsalihasliikkeiden tehostamisesta niskan takana pidettävän jumppakepin avulla. Yksinkertainen mutta yllättävän tehokas lisä, kun yläkropan painoa ei pääse hyödyntämään niin paljon.