Kielilläpuhumisen tajunnanvirtaa

Pirkanmaa on ikivanhalta kuulostava, mutta jokseenkin pseudohistoriallinen nimitys "maakunnalle", joka käsittää Ylä-Satakuntaan ja Hämeeseen kuuluvia maa-alueita. Mutta Pirkanmaan ruotsinkielinen nimitys kalskahtaa jostakin syystä melko komealta: Birkaland.

Pirkanmaallakin on maakuntamuseo. Maakuntamuseoiden tehtäväksi Museoasetus (1312/1992) määrittää mm. toiminta-alueellaan sijaitsevan museotoiminnan edistämisen ja ohjaamisen. Museotoiminnan kentässä maakuntamuseoilla on merkittävä rooli hallinnollisena ja asiantuntijaorganisaationa. Maakuntamuseoista toisinaan käytetty englanninkielinen termi provincial museum kuulostaa tehtävään nähden jokseenkin vähäpätöiseltä suomalaisen korvaan.

Kielilläpuhumisesta puheen ollen: vuosia sitten odottelin junaa Tampereen asemahallissa, ja jotakin ns. vapaan suunnan kristillistä seurakuntaa edustava sananjulistaja istui juttelemaan. Jostakin syystä puheeksi tulivat 1. Kor. 12:1-11 mukaiset armolahjat, joiden joukossa mainitaan kielilläpuhuminen. Kerroin sananjulistajalle olevani kiitollinen sellaisesta kielilläpuhumisen lahjasta, että yläkerran johtoporras antoi minun kaikesta kovapäisyydestäni huolimatta oppia koulussa edes sen verran ulkomaan kieltä, että olen saattanut eräänkin kerran opastaa jotakuta ulkomaalaista henkilöä etsimäänsä paikkaan. Keskustelukumppanini ei hyväksynyt lainkaan tällaista tulkintaa. Silloin ja edelleen ihmettelen uskonasioissa sitä, miksi uskon pitäisi perustua joihinkin extreme-kokemuksiin. Minusta uskonnollinen tai ideologinen vakaumus ei tunnu kovin vahvalta, jos se vaatii tuekseen elämää suurempia kokemuksia.