lauantaina, huhtikuuta 27, 2013





Keväinen lauantai



Aamupäivällä petivaatteiden tuuletuksen jälkeen suunnattiin auton nokka Tampereelle. Automarketista mukaan istukassipuleita, porkkanansiemeniä, köynnöstuki, pari poolopaitaa, kissanruokaa, ihmisenruokaa ja sen sellaista tarpeellista. Ja veturitallille pumpputermos vuosikokouspäivänä rikotuksi tulleen tilalle (seuran hallituksen jäsenen kehotuksesta huolimatta en kantanut laatikkoa alapuolelta, joten omaan piikkiin menee). Toista pumpputermosta tarvitaan viimeistään, jos veljesseuran väki jonakin yönä tai päivänä tarvitsee huoltotoimia pääradan varrella.

Kaupan ulko-ovella yhytti haalariasuinen nuori mies antaen ymmärtää, että olemme juuri sen oloinen pariskunta, joka haluaa Tampin. Oikeassa oli.

Paluumatkalla käytiin kahvilla ja sämpylällä toisessa automarketissa, maan vanhimmassa laatuaan.

Kotiin palattua lykättiin kottikärryt ulos ja tartuttiin lapionvarteen. Lehtikomposti oli pintakerroksen alla vielä jäässä, ja muutaman pinnasta raavitun kottikärryllisen jälkeen lapio vaihtui haravaan. Koivunrisut koottiin kasaan ja talven lumitöiden nurmelle tuoma sora pantiin pois. Kun nurmi vielä hiukan kuivahtaa, alkaa sammalsodan kevätoffensiivi, mutta iltapäivän kuopsutuskin tarjosi jo puhtaampaa näkymää.

Työhaalareista ja saappaista kuoriuduttuamme vaihdoimme lenkkivaatteisiin ja hölkälle. Ehdittiin parahiksi kuulemaan ehtookellot. Saunalenkin jälkeen yrttiperunat uuniin ja saunaan. Ja myöhäisen päivällisen jälkeen polkaistiin vappusima käymään.

Radioillan selkouutiset kertoivat, että veteraanipäivää vietetään, koska Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan vuosina 1939-1944. Historiankirjoissa vihollismaan nimi oli jotain muuta. Seuraavaksi radio-ohjelmassa olivat venäjänkieliset uutiset. Jos, kuten arvelen, selkouutisten yksi tärkeä kuulijakunta ovat maahanmuuttajat, auttoi radio tässä kohden heitä saamaan uudesta kotimaastaan melko erikoisen kuvan.

Siitäkin huolimatta oikein hyvä päivä.

torstaina, huhtikuuta 25, 2013

Valokuvatorstain roolihahmo


Kuva ei ehkä ole kovin vappuinen, mutta roolihahmo siinäkin on. Hahmon mahdollista esikuvaa on taiteenlajia tuntemattoman mahdoton arvailla.

Samoin sitäkin, montako roolihahmoa nämä viime kesänä Toijalan vanhan veturitallin kääntölavalla esiintyneet butoh-tanssijat oikeastaan muodostavat.

Kaksi ihmistä, mutta kenties vain yksi hahmo? Yhtä kaikki, roolihahmo on vapaa arkimaailman rajoitteista. Siihen kai perustuu ihmisen ikiaikainen halu näyttelemiseen.



tiistaina, huhtikuuta 16, 2013

Ei pääse pitkästymään

Kevät etenee. Viikonloppuna laitoin sukset varastorasvaan ja pussiin ja kesärenkaat auton alle. Viimeksi mainittu toimenpide venähti viikon verran pitkäksi, mutta kylmät yöt ja liukkaat aamut eivät huomioineet kesäisiä kalenterikuvia.

Viikko sitten olivat viimeisen kiinantunnit. Kansalais- ja työväenopistojen lukukausi päättyy aikaisin, ja toisin kuin joillakin kursseilla ei hiihtolomaakaan pidetty, tuli alkeiskurssin laajuus täyteen jo ennen huhtikuun puoltaväliä. Vaikea kieli, mutta ehkä jotain jäi päähän. Mielenkiintoista nähdä, miten pitkään asiat pysyvät mielessä. Tarkoitus olisi, ei tosin aivan pian, mennä kokeilemaan ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista käytännössä jonnekin Kiinan muurin maisemiin. Jos lintuinfluenssa tai muu syy estää suunnitelman toteuttamisen aikanaan jossakin Hebein seudulla, niin vaihtoehtona on kotikylän rautatieaseman etnoravintola ja ruoan tilaamisyritys paikan pitäjien äidinkielellä. Kiinanmuuriksi kutsutun rakennelman vieressä sekin on.

Torstai-iltana oli avoimen yliopiston valtiosääntöoikeuden tentti. Lukeminen oli jälleen kerran myrkkyä, vaikka Jyrängin ja Hallbergin tiiliskivet jollakin tavalla tulivatkin läpi käydyiksi. Taisin valmistautua aineopintotenttiin kuin perusopintojen vastaavaan. Ei kysytty mitään sellaista, johon olisi voinut kuvitella vastaavansa peruskoulun yhteiskuntaopin - tai valtio-opin perusteiden, joita tuli tavattua joskus silloin, kun Suomen presidentin laajat valtaoikeudet tai Neuvostoliiton hallintojärjestelmä olivat relevanttia opiskeltavaa - pohjalta. Kaltaiseni huonon lukumiehen onneksi vaadittuihin opintosuorituksiin kuului etukäteen tehty isompi esseekirjoitelma, minkä ansiosta onnistuin saamaan kurssiarvosanaksi nelosen. Pelkän tentin varassa olisi mennyt heikommin.

Tänään jatkuu koulunkäynti, vaihteeksi työajalla. Hakeuduin Työterveyslaitoksen 65. työsuojelupäällikkökurssille, mikä tarkoittaa vuoden loppuun mennessä neljää muutaman päivän lähijaksoa Helsingissä ja niiden välissä enemmän tai vähemmän kotitehtäviä. Kurssin nimessä esiintyvä järjestysnumero tuo mieleen sotaväen perinteet ja antaa olettaa, että kyseessä ei ole ihan pehmeä paketti.

Työsuojelutoimintaa on työmaalla tullut harjoitettua käytännössäkin. Viime viikolla pidettiin evakuointiharjoitus, ja saimme lähes tuhat ammattikoululaista siirtymään pelastussuunnitelman mukaiselle väistöalueelle yllättävän kivuttomasti varsinkin ottaen huomioon, että vain erikseen turvallisuusvalvojiksi nimetyt tiesivät etukäteen harjoituksesta. Ensi viikolla pitäisi isännöidä aluehallintoviraston tarkastajia heidän tullessa tekemään lakisääteisen työsuojelutarkastuksen.

Koulu- ja työelämän vastapainoksi on tullut harjoitettua hiukan liikuntaa kuntosalin ja hölkkäkauden viimeinkin eilen tapahtuneen avauksen muodossa sekä kulttuuria perjantai-iltaisen Tampere Filharmonian konsertin antimin. Musiikillisen tuhdin ilta-aterian päänumerona oli Richard Straussin kuuluisa "Also sprach Zarathustra". Edes johdanto-osa, vaikka lieneekin mitä sekalaisimmissa yhteyksissä käytetyimpiä ellei peräti käytetyin klassisen musiikin pätkä, ei livenäkään kuulostanut niin jykevältä kuin olisi kai pitänyt. Syynä oli illan ensimmäisenä kappaleena esitetty, islantilaisen nykysäveltäjän Áskell Mássonin muinaisista riimukirjoituksista ammentava "Run". Jos Straussissa olikin voimaa, oli Mássonissa alkuvoimaa. Kulttuuriharrastusten piikkiin menköön sekin, että veturimuseohoitokunnan puheenjohtajan pesti osui kohdalle tällekin toimikaudelle. Täytyy myöntää, että en sitä enää suuremmin halunnut, mutta eipä se paha rasite ole.

torstaina, huhtikuuta 11, 2013



Valokuvatorstain "Grey sky where it should be blue"

Valokuvatorstain aihe liikkuu tällä viikolla hämyilyn rajamailla: Deep Purplen kappale "April".

Raskaamman rockin klassikkoyhtye sopii yhteen raskaan raudan kanssa. Ja Haapamäellä on jostain syystä aina hiukan alakulotettu tunnelma.

Kuva on huhtikuulta 2008. Dv12:n vetämä taajamajuna jatkaa kohti Vaasaa, kun taas Dm12 nro 4403 valmistautuu viemään matkustajia Tampereen suuntaan.

sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2013

Läksyjen tekemistä

Eilinen päivä meni niin, että en edes nenääni laittanut ulkoilmaan, niin kaunis kevätpäivä kun olikin. Eihän ulkoilua voi varastoon kerätä, vaikka pääsiäistä edeltänyt lomaviikko meni reippaillessa. Enkä ole myöskään harkitsemassa vanhemman "hikikomorin" uraa - vai millä nimellä niitä japanilaisia neljän seinän sisään linnoittautujia kutsutaan.

Tein koko päivän koulutehtävää. Kovin usein ei avoimen yliopiston kursseilla ole eteen tullut kotona tehtäviä esseitä. Edellisestä, sekin enemmän luentopäiväkirjatyyppinen, taitaa olla pian neljä vuotta. Valtiosääntöoikeuden kurssilla pakollinen essee tuli eteen.

Valtiosääntöoikeus on muutoinkin melko mielenkiintoinen kurssi, mitä tulee opintosuorituksiin. Sen laajuus on viisi opintopistettä - mitä se sitten onkin opintoviikkoina, keski-ikäiselle ja ammattikoulumaailmasta tulevalle vanhat mittayksiköt kun ovat tutumpia - samoin kuin vaikkapa syksyllä käymäni julkistalousoikeuden kurssin. Julkistalousoikeudessa selvittiin muutamalla luentokerralla ja tentillä, johon luentoaineiston lisäksi kuului yksi ohut ja toinen melko ohut kirja. Valtiosääntöoikeuden tentissä taas vaaditaan luentojen lisäksi kaksi paksua kirjaa ja lisäksi etukäteen tehty essee. Muodollisista kurssilaajuuksista huolimatta näyttää siltä, että yliopisto katsoo valtiosääntöoikeuden tärkeämmäksi aiheeksi kuin julkistalousoikeuden. Kaltaiseni, lähinnä ammatillista täydennyskoulutusta hakeva kunnanvirkamies, voisi olla prioriteetista toista mieltä. Mutta hyväksyn asian näinkin. Valtiosääntöoikeuden kurssilla on selvästi paitsi opettava myös kasvattava tehtävä. Ihmis- ja perusoikeuskysymyksillä on merkittävä osuus niin luennoilla, kirjallisuudessa kuin esseetehtävässäkin. Opintojakso järjestetään, nykyään yleiseksi tulleen käytännön mukaan, yhteisesti tutkinto-opiskelijoille ja avoimen puolen opiskelijoille. Nuoret tutkinto-opiskelijat ovat iässä, jossa kognitiiviset rakenteet ja sisällöt vielä rakentuvat voimakkaasti. Kansainvälisen ja kansallisen reilun pelin henki ei ole huono elementti sillä työmaalla.

Esseetehtävänanto liittyi viime vuosikymmenellä Suomen kautta mahdollisesti tapahtuneisiin ns. terrorismin vastaisen sodan pahamaineisiin vankilentoihin, joista eduskunnan oikeusasiamies teki viime vuoden lopulla selvitys- ja lausuntopyynnön useille kotimaisille valtio-orgaaneille ja viranomaisille. Aihetta piti käsitellä valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, mikä jo määritelmällisesti antaa sille normatiivisen luonteen. En ole tieteenharjoittaja eikä minusta sellaista tule, ja voin olla hyvinkin väärässä käsityksessäni, että oikeustiede, ainakin valtiosääntöoikeus, pyyhkii lattiaa "Humen giljotiinilla". Yhtä kaikki, ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta esseeaiheeseen liittyy lähinnä pelkkiä ongelmia. Ja kun syyttämään päästiin: jos tuolloin tapahtunut oli tarkoituksellista, oli se paitsi rumaa myös sangen epäisänmaallista.

Siinä se uhkasi mennä sunnuntaikin. Onneksi kulta houkutteli iltapäivällä kuntosalille. Sen jälkeen kirjoittaminen taas sujui. Kahdeksan sivua piti tehtävänmäärittelyn mukaan saada aikaan; tein kolmetoista. Puolustelen määrällistä ylitystä paitsi laadullisella alittamisella myös alaviitenotaation käyttämisellä lähteiden merkinnässä. Sisäviitoittamista en oikein osaa, ja lisäksi alaviitteissä OpenOffice avustaa hyvin.

Niistä kirjoista A. Jyrängin ja J. Husan "Valtiosääntöoikeus" tuli luettua lomalla. P. Hallbergin ja kumppanien "Perusoikeudet"-tiiliskivi on vasta selailtuna. Lähiajan arki-iltojen ajankäyttö taitaa olla ratkaistu.

torstaina, huhtikuuta 04, 2013

Valokuvatorstain turkoosi

Valokuvatorstain viikon aihe on vaihteeksi värikäs: turkoosi.


Ajan ja sään luoma turkoosi kuin nostaa ulos betonivaipastaan Tampereen rautatieasemalla laiturikatoksen pilariin upotetun syöksytorven.

maanantaina, huhtikuuta 01, 2013

Pääsiäiseksi kotiin

Paitsi hiihtoretkiä, mennyt viikko piti sisällään Radio Suomen kuuntelua, vihreän teen juontia, työsuojelupäällikkökurssin etätehtäviä ja hieman leipätyötehtäviäkin. Oikein mainio loma. Jälkiseurauksena on ollut ahkeraa loma-asuntoilmoitusten selaamista, joka kai tälläkin kertaa laantuu arkeen, kaivoshankkeeseen ja energian hintaan.

Viimeiset lomapäivät olivat totutun mukaiset. Perjantaina hiihdeltiin reilu kahdenkympin lenkki, jonka varrella poikettiin vastoin tapoja latukahvilassa, ilmeisesti alueen uusimmassa, vasta muutaman talven toimineessa, pullalla ja variksenmarjamehulla. Varsinkin jälkimmäinen oli hyvää.

Lauantaina kämpän luovutuksen jälkeen tapettiin aikaa kylällä ja läheisen hotellin pizzeriassa. Bongattiin Yö-yhtyeen solisti sämpylän ja maitolasin ääressä. "Punkarpojken Olli Lindholm", oli Hufvudstadsbladetin kuvateksti joskus 80-luvun alkupuolella, jolloin - makuasioitahan nämä ovat - yhtye jaksoi tehdä muutakin kuin joutsenlaulun uudelleen ja uudelleen, kerta kerralta tunkkaisempana ja väsähtäneempänä. Taisi olla yläasteen yhteiskuntaopin tunti, missä lehteä luettiin ja naurettiin. Joku vanha toimittaja nolasi itsensä luulemalla kaikkea vähänkään säröisempää punkiksi, vaikka me tiesimme, että punk oli kuollut vuosia sitten. Taidettiinpa punkarpojkella härnätä niitä tyttöjäkin, jotka kahden ajankohtaisen porilaisbändin kisassa olivat yöpuolella.

Yöjuna toi kotiasemalle aamuviideltä pääsiäispäivänä. Matkatavaroiden purkamisen jälkeen oli sopiva aika ajella seutukunnan varhaisimpaan aamukirkkoon, joka pidettiin Valkeakoskella. Väkeä oli murto-osa kiirastorstain äkäslompololaisesta kirkkokansasta. Muutoin pääsiäispäivä sujui lähinnä lepäillen.

Toisena pääsiäispäivänä aamupäiväohjelmaan otettiin pihatyökauden alulle saattaminen kuusiaidan leikkuun muodossa. Pakkasyön jäljiltä hanki oli sen verran kantavaa, että siitä oli tukevaksi työskentelyalustaksi. Viime vuonna kun päästiin vanhojen pihapuiden poistamisen makuun, päätyi kuusiaitakin kaatolistalle tarkoituksella korvata se muutamalla vuorimännyllä. Mutta päätettiin kuitenkin antaa kuusten vielä olla. Iltapäivällä Hämeenlinnaan syömään.