Opetushallituksesta tuli sähköpostia. Jaaha, ajattelin. Mitähän seurantalomaketta nyt pyydetään täyttämään. Vai olisiko tarjolla kutsu johonkin loppukesän seminaariin?

Ihme ja kumma, viestin sisältö olikin ilmoitus opetushallinnon tutkinnon A-osan hyväksytystä suorittamisesta. Viime keskiviikon tentti oli siis mennyt läpi. Lukemisen ansiota se ei ainakaan ollut. Ilmeisesti työelämän käytäntö on vain sitten jakanut tietojaan auliisti vuosien saatossa. Ja tietysti terminologian joltinenkin tuntemus, jolta ei käytännön työssä voi välttyä, auttaa luomaan vaikutelman, että vastaukset eivät perustu aivan pelkkiin arvauksiin. Joka tapauksessa hyvä näin.

Opetushommat jatkuivat käsityön merkeissä. Oikeitakin töitä tuli iltapäivällä tehtyä sen verran, että yksi palvelin sai lisää muistia. Komponenttien modulaariset ratkaisut ovat joskus aika mielenkiintoisia suurten valmistajien palvelinkoneissa.

Iltapäivän helle lamautti viimeistään kotiin päästyä viiden aikoihin. Huominen oppijakson koe tuli laadittua ja pihakasvit juotettua myöhemmin illalla. Siinä kaikki. Varsinkin auringonkukilla oli kova jano. Tomaatilla myös.

Panu Höglund kirjoittaa verkkopäiväkirjassaan Yrjö Jylhää siteeraten riipaisevista asioista. Liialliset pettymykset ihmissuhdeasioissa varmasti voivat ajaa epätoivoisiin tekoihin. Onhan vastentahtoinen yksinelokin eräs syrjäytymisen muoto. Tasa-arvon nimissä kannattaa muistaa "itsemurhaajanuorukaisten maatuvien ruumiiden" lisäksi lukuisat syömishäiriöiden ym. psyykkisten ongelmien kanssa terveydestään tai jopa elämästään kamppailevat nuoret naiset. Syrjäytymisen muotoja sekin. Nykyinen sosiaalinen ympäristö taitaa asettaa molemmille sukupuolille sellaisia vaatimuksia, jotka estävät ihmisiä tulemasta onnellisiksi. Ja löytämästä toisiaan.