Haastekampanja maailman parantamiseksi

Aamun tyyneydessä tuli sitten annettua myrkkyä - anteeksi kasvinsuojeluainetta (onpa osuba nimitys!) - pihatien rikkakasveille. Aineen vaikutusmenetelmä on niin sanotusti biologinen. En tunne vaikutusprosessia kovin tarkkaan, mutta pääpiirteissään idea menee niin, että aine vaikuttaa kasvin aminohappojen toimintaan siten, että kasvi kasvaa itsensä hengiltä. Aine vaikuttaa kasvin vihreiden osien kautta. Joku biologiaa tunteva voisi varmasti korjata luulojani. Valmistajan mukaan myrkyllä ei pitäisi - huom. konditionaali - olla haitallisia vaikutuksia, jos sitä joutuu maaperään. Kuusi tuntia käsittelystä alkaa pian olla täynnä, joten tiellä pitäisi jo saada tepastella vaikka paljain jaloin. Se maailman huonontamisesta tällä erää.

Aktiivisesti mielenkiintoisia artikkeleita verkkopäiväkirjaansa tuottava Minna Hapuli tarkastelee yhteiskunnan kierrosta tavalla tai toisella pudonneita eräänlaisina vastavirtaa edustavina sankarihahmoina. Olen hieman eri mieltä. Minusta ei ole mitään sankarillista siinä, että jättäytyy vapaaehtoisesti normaaliksi katsottavien yhteiskunnan rakentavien käytäntöjen ulkopuolelle. Onnettomuuksille ja muille odottamattomille tapahtumille ei voi mitään. Joskus muutenkin on hidastettava vauhtia tai vaihdettava lajia. Mutta tavoiteltavaa - ja uskallan sanoa pitkällä tähtäimellä ihmisen oman onnellisuuden kannalta lähes välttämätöntä - on palata yhteiskunnan normaalin toiminnan elämänkentille jossakin muodossa.

Totta on, että mitään sankarillista ei ole siinäkään, että suorittaa "normaalin" ihmiselämän. Meikäläinen yhteiskunta perustuu siihen, että mahdollisimman moni "suorittaa" normaaliin elämänmenoon kuuluvana tietyt asiat, kuten koulutuksen, työnteon, sosiaalisen elämän eri muodot jne. tekemättä siitä sen suurempaa sankaritarinaa. Siinä ei ole mitään outoa, kun muistetaan, että muut ihmiset eivät ole ensisijaisesti juuri minua varten, vaan paremminkin minä olen muita ihmisiä (= yhteiskuntaa) varten. Niin leninistiseltä kuin ajatus yhteiskunnallisella tasolla kuulostaakin, se on vain toisinto siitä tosiseikasta, että maailma ei pyöri minun napani ympärillä ja minulla on velvollisuuksia muita kohtaan.

Mikä ihme sitä elämää sitten on, jos ei normaali arkinen aherrus? Lieneekö yhteiskunnan pudokkaiden ihailussa taustalla se päätään yhä useammin elämän eri alueilla esiin nostava seikka, että ihmiset eivät enää siedä arkea? Arjen rutiinit nähdään yli-inhimillisiä ponnistuksia vaativina voimainkoitoksina, ja "oikea" elämä on jotain tämän ihmiselle luontaisen toimeliaisuuden ulkopuolista.

En usko, että monikaan yhteiskunnan kelkasta pudonnut kaipaa kehuja siitä, miten hän on tehnyt rohkean valinnan. Hän kaipaa keinoja päästä takaisin normaaliin elämään ja ennen kaikkea tuntemaan itsensä taas osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Tietenkin on helppoa julistaa, miten hienoja ihmisiä ovat pitkäaikaistyöttömät, vähävaraiset, invalidisoituneet, mielenterveyspotilaat, onnettomat aikamiespojat/vanhatpiiat tai ketkä tahansa tavalla tai toisella syrjäytyneet. Paljon työläämpää on toimia konkreettisesti näiden hyväksi. Taloudellisesta avusta toki hyvinvointiyhteiskunta kantaa suuren vastuun ja hyvä niin.

Haastekampanja weblogisteille:
Alkavan viikonlopun aikana pyrkikäämme itse kukin tekemään jokin konkreettinen teko jonkun tavalla tai toisella syrjäytyneen tai syrjäytymisvaarassa olevan lähimmäisemme hyväksi. Olkoon tämä ihminen lähipiirissämme tai vaikka joku vieras. Vaikka eläisimmekin miten hyvää ja suojattua elämää tahansa, varmasti tiedämme jonkun tällaisen. Pyritään tekemään jotakin, joka saisi tämän henkilön tuntemaan itsensä hieman aikaisempaa enemmän tasaveroiseksi osaksi normaalia yhteiskuntaa. Mitään isoa en tarkoita. Joku voi tervehtiä puiston puliukkoa kohteliaasti kuin kollegaansa. Joku voi keskustella hetkisen maailman tapahtumista naapurin yksinäisen invalidin kanssa. Mitä kukakin nyt keksii osoittaakseen toiselle, että tämä on ihminen ihmisten joukossa.

Jospa kaikki tämän lukeneet ja haasteeseen osallistuvat sitten vielä kirjallisen inspiraationsa mukaan kertoisivat kyseisen tapauksen omassa weblogissaan. Ja eikun parantamaan maailmaa! :-)