Fraasia "En ymmärrä" käytetään puhekielessä mielenkiintoisella tavalla. Asiallisesti ottaen se tarkoittaa, että puhuja toteaa omat kognitiiviset kykynsä riittämättömiksi käsittelemään jotakin havaitsemaansa asiaa tai asiaintilaa. Näin käytettynä fraasi on paikallaan.

Mutta usein "En ymmärrä" sisältää implisiittisen väitteen siitä, että havainto tai asiaintila on puhujan mielestä jollakin tavalla väärä. Fraasiin siis sisältyy moite. Tämä on tavattoman itsekäs tapa käyttää fraasia. Aivan kuin maailman puhujan ympärillä pitäisi sopeutua tämän omiin kognitiivisiin rakenteisiin ja informaationkäsittelyjärjestelmiin.

Tämä tuli mieleeni kummastellessani ulkomainospylväisiin kiinnitettyjä Hulk-elokuvan mainoksia. Ajattelin, että en ole mielestäni koskaan ymmärtänyt Marvel-sarjakuvien suosiota ja kummastelin, kun sellaisen pohjalta on tehty elokuva. Selvää on, että moni niistä pitää, koska taloudellista voittoa tuottavaksi tarkoitettu elokuvakin on tehty. Aloin miettiä, tunnenko ketään, joka niitä harrastaisi. Koulussa luokallani oli muuan Martti, lupaava matemaatikon alku ja kaikin puolin mukava mies, joka niitä joskus taisi lukea. Muita ei nyt tullut mieleen. Minulla ei ole mitään syytä lausua arvottavaa "En ymmärrä" -fraasia asiantilan suhteen. Sen sijaan voin kyllä tunnustaa oman tietämättömyyteni sarjakuvan suosion syistä.

Asiaan liittymättä, toinen nykypäivän kulttuurin muoto, jonka suosion perusteita en aivan ymmärrä (jälleen täysin arvoneutraalisti ilmaistuna), ovat liveroolipelit. Tuo ilmeisen monivivahteinen osallistuvan kulttuurin muoto sisältänee niin paljon erilaisia yhteyksiä perinteisempiin kulttuurin muotoihin - mm. kirjallisuuteen ja teatteriin - että kaltaistani kansanmiestä huimaa. Kuitenkin jos sanoisin jollekin asianharrastajalle: "En ymmärrä liveroolipelien suosiota", tämä otettaisiin helposti arvolatautuneena moitteena ja kulttuurimuodon harrastajien väheksymisenä. Näin pahasti arvoneutraali "En ymmärrä" -fraasi on kärsinyt siihen käytännössä ladatusta arvottavasta sisällöstä.

Sarjakuvista vielä. En ole sarjakuvakulttuurin aktiivikuluttaja. Kotimainen, arkinen B. Virtanen on suosikkini. Joskus tulee lueskeltua muutakin. Tänään selailin ruokaa sulatellessa Lassi ja Leevi -albumia "Kosto elää". Suureksi Lassin ja Leevin ystäväksi en ole koskaan tunnustautunut. Mutta se on hauskaa ja harmitonta lukemista eli juuri sellaista kuin viihdesarjakuvalta toivotaan.

Pyydän, että seuraavaa ei otettaisi pilkallisena, koska se ei todellakaan sellaiseksi ole tarkoitettu.

"Lapsinero Lassi" harjoittaa monologia: "Tehokkaat aivoni ratkaisevat nyt maailmankaikkeuden arvoituksia. Hämmästyttävää! Kaikki luonnonlait voidaan pienentää yhdeksi yksinkertaiseksi yhdistetyksi tekijäksi."
Leevi: "Todellako? Mikä se on?".
Tähän Lassi vastaa: "Tehokkaat aivoni ovat jo kyllästyneet tuollaisiin yksinkertaisiin ongelmiin ja työskentelevät nyt sen arvoituksen kimpussa, miksi tytöt ovat niin inhottavia."

Hymyilin olemattomaan partaani, kun tämä - ja Lassin ja Susannan välinen jännite muutoinkin - toi mieleeni tietyt asiat weblogien välisissä keskusteluissa. Lassilla ja Leevillähän on tämä kerhokin, H.I.T. eli Häipykää inhottavat tytöt :-)
Lasseja ja Susannoita voi weblogien hahmoista varmaan löytää ken haluaa, mutta kuka on hyväsydäminen, hedonismiin taipuvainen ja filosofoiva Leevi?

Tänään oli nurmikolla parturointiaika. Ruohon paras kasvuvaihe alkaa jo taittua. Toivottavasti kesän jälkipuolikaan ei olisi liian kuiva. Viime kesänä keinokastelemattomien nurmikkojen kasvu käytännössä tyrehtyi koko loppukesäksi helteisiin.