Oodi Excelille

Ei alkanutkaan kovin hyvin tämä loma. Työt kutsuivat jo tänään saneerauskohteen atk-hankintoja pohtimaan. On mielenkiintoista, miten täsmälleen sama PC-työasema voi yhdellä toimittajalla olla kappalehinnaltaan lähes 200 euroa edullisempi kuin toisella, vielä kun puhutaan muutamien kymmenien kappaleiden hankintamääristä. Kannettavissa PC:issä vastaava saman laitteen kappalehintainen ero toimittajien välillä oli jopa yli 350 euroa. Mielenkiintoista on myös, miten tarjouspyynnössä ominaisuuksiensa puolesta melko tarkkaan yksilöidyn laitetyypin ratkaisuksi yksi myisi 8000 euron hintaista tuotetta, kun taas toinen tulkitsi tarpeen alle 300 euron hintaisen laitteen kokoiseksi.

Vaikka Microsoftin tietokoneohjelmistoja toisinaan kritisoidaan muistakin syistä kuin korkeaksi koetun hinnan takia, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia käsittää, miksi taloushallintoasioiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset usein pitävät Excel-taulukkolaskimesta. Se on intuitiivisen helppo ja riittävän monipuolinen työkalu, kun on saatava esille kohtuullisen kokoisista datamääristä kohtuullisen yksinkertaisia tunnuslukuja. Olen joskus kuullut sellaisenkin väitteen, että Microsoftin Office-pakettien maine kunnon työvälineohjelmistoina perustuu juuri Excelin luomaan selkärankaan. Oli väite totta tai ei, en ihmettele, että niin voidaan ajatella. Omastakaan mielestäni Word ei ole kovin hyvä teksturi, ja Accessin tyyppistä kevyttä tietokantaa läheskään kaikki käyttäjät eivät tarvitse. Takavuosien sinänsä ihan kunnolliset kilpailevat taulukkolaskimet, Lotus 1-2-3, Quattro Pro tai vastaavat, eivät pystyneet selättämään Exceliä. Jos Quattro Pro olisi todella ollut kaikissa suhteissa Excelin tasoinen työkalu, ei WP-pohjainen toimisto-ohjelmistopaketti ehkä olisi kadonnut taka-alalle niin täydellisesti. Olihan sillä etunaan erinomainen tekstinkäsittelyohjelma. Eikä Microsoftia oikein voi syyttää dumppauksesta toimistopakettien hintakilpailussakaan.

Pääministeri Vanhasen tekemä esitys varusmiespalveluksen lukemisesta hyväksi tiedekorkeakoulujen pääsykokeissa jakaa weblogistien, kuten arvatenkin koko kansan, mielipiteitä. Sukupuolten välisin tasa-arvoperustein esitystä on vaikea uskottavasti vastustaa. Yhdenkään miehen ei ole enää käytännössä pakko astua varusmiespalvelukseen, vaikka ei olisikaan määrättyä uskonnollista vakaumusta. Sen sijaan naiset voivat palveluksen halutessaan suorittaa.

Kysymyksiä nousee enemmänkin siitä, onko varusmiespalveluksen suorittaminen osoitus siitä, että kyseinen henkilö olisi palvelusta suorittamatonta toveriaan soveltuvampi akateemisiin opintoihin. Mitään aselajia tai tehtävää aliarvioimatta voitaneen kysyä, onko esimerkiksi tietoliikennetekniikan alan tehtäviin tähtäävään tiedekorkeakoulutukseen yhtä paljon hyötyä kuusikuukautisesta kranaatinheittimen kantamisesta kuin viestiaselajin vaativissa tehtävissä suoritetusta palveluksesta. Tasa-arvokysymykset nousevat näin ollen puolustusvoimien aselajien ja koulutushaarojen välisiksi kysymyksiksi. Lisäksi on huomioitava se tosiseikka, että monista siviilipalvelustehtävistä voidaan katsoa olevan vähintään varusmiespalveluksen tehtäviä vastaava hyöty korkeakouluopintoja ajatellen. Binäärinen ajattelu "varusmiespalveluksesta aina lisäpisteitä" tai "varusmiespalveluksesta ei koskaan lisäpisteitä" on yksinkertainen, mutta vastaako sekään tarkoitustaan, jos tiedekorkeakouluihin halutaan etsiä parhaiten soveltuvat opiskelijat muutakin kuin pääsykoetta ja/tai ylioppilastodistusta valintaperusteena käyttämällä?

Eri ammattialoilla painottuvat erilaiset soveltuvuusvaatimukset. Yhdenmukaisuus on maailmaa kauniisti yksinkertaistava asia, mutta mitä pohjimmiltaan väärää olisi siinä, että reserviläinen X tai siviilipalveluksen suorittanut Y saisi muutaman lisäpisteen yliopiston A koulutusohjelman Ai pääsykokeissa, mutta ei kuitenkaan yliopiston B koulutusohjelman Bj pääsykokeessa, jos koulutusohjelmat ovat sisällöltään ja tavoitteiltaan erilaiset.

Pertti Husun ja Marek Miettisen julkaisemaa Asento-armeijapäiväkirjaa lukiessa voi hieman epäillä varusmiesaikana suoritettavan johtajakoulutuksen hyötyä usein johtotehtäviin valmistavan akateemisen koulutuksen kannalta. No, alokasaika on vain alokasaikaa, ja alokkaiden kokemukset sen mukaisia. Esimerkiksi joukkokoulutus- tai johtajakaudella julkisuuteenkin raportoitavat näkemykset voivat olla toisenlaisia. Ei vielä tuomita 2000-luvun varusmiesjohtajakoulutusta ja aleta puhua vanhoista hyvistä ajoista, vaikka mieli tekikin ;-)