Ikävää laskunmaksamista

Iltapäivällä kävin hankkimassa tarjottavat huomisiin talkoisiin veturitallille. Vanhan perinteen mukaan talo tarjoaa limsat/vissyt, kahvit ja saunamakkarat. Lounas jää jokaisen itse hoidettavaksi. Monenlaiset eväslaatikot ovat suosittuja mukana kannettavia, myös taukotuvan mikroaaltouuni on ahkerassa käytössä. Eväiden monipuolisuutta ja niistä nauttimisen miellyttävyyttä lisäsi huomattavasti viime kesänä hankittu jääkaappi.

Kaikille asian piirissä toimiville ei vieläkään näytä menneen perille se, että yhdistyksen laskuun ei tilata tavaraa, jos tilinkäyttövaltuuksia ei ole annettu. Tähän ovat tilintarkastajat kiinnittäneet huomiota jo pari-kolme vuotta sitten, ja päätökset hankintamenettelyistä on tehty yhdistyksen yleiskokouksissa. Jos edes yleiskokouksen päätöksiä ei pidetä velvoittavina, pitääkö jossain vaiheessa ottaa esille mahdollisuus oikeustoimista? Se on kyllä kuin ampuisi hyttystä tykillä. Kun kerran puhe omassa porukassa ei ole auttanut, parasta taitaa olla vihjata tärkeimmille tavarantoimittajille - tuttuja onneksi - että tilauksia tekevillä ei välttämättä ole valtuuksia touhuihinsa. Pakko oli nytkin oli käydä maksamassa laskuja hankinnoista, joita ei oltu tehty sovittujen käytäntöjen mukaan. Pienistäkin puroista voi aikanaan kasvaa pienen voittoa tuottamattoman yhdistyksen kannalta liian iso joki. Hitto.

Ikävät mietteet kaikkosivat, kun illalla kävimme puolisoni kanssa luistelemassa. Nelijalkaisina tällä kertaa molemmat. Kulta oli ensimmäistä kertaa sauvojen kanssa ja ihastui kovasti. Hänellä on parempi tekniikka kuin minulla. Rannesuojia yritimme nyt käyttää, mutta ne oli riisuttava ennen puolta matkaa. Kämmenen lihaksia joutui jännittämään liikaa, että sai sauvasta kunnon otteen. Rannesuojat ripustettiin vyölaukun hihnaan, kun muutakaan paikkaa niille ei ollut. Sopivasti päin pujotettuna ne näyttivät lyhytpiippuisen pistoolin kotelolta. En voinut olla mielessäni havaitsematta yhtäläisyyksiä kullan ja erään takavuosien tietokonepelin sankarittaren välillä. Tästä kun möläytin ääneen, sain sauvasta. Se oli minulle ihan oikein ;-) Palattuamme luistelutukikohtaamme, koulun pihaan (täällä päin kevyenliikenteen väylien päällysteen kunto ei suosi rullaluistelua kuin joillakin osuuksilla), en voinut vastustaa kiusausta kokeilla kärrynpyörää nurmikolla. Taisi olla aika hassun näköinen kärrynpyörä. Tekijänsä näköinen :-)