Terve, verinen pää

Kotimaa-lehden uusimmassa numerossa ollut arvio laajaa mielenkiintoa herättäneestä uudesta Kristus-elokuvasta ei innostanut filmiä katsomaan. On helppo allekirjoittaa lehdessä haastatellun eksegetiikan tutkijan Raimo Hakolan näkemys siitä, että vastoin kuin arvioitu elokuva, evankeliumit eivät kärsimyshistoriaa kuvatessaan juuri mässäile väkivallalla. Niissä asiat todetaan koruttomasti, lähes tylysti. Nimenomaan todetaan.

Kristinuskoon on helppo sisällyttää kieroutuneita sävyjä saavaa raakuuden ylistystä. Evankeliumien sinänsä yksinkertaiset kuvaukset eivät tarvitse kuin ripauksen inhimillistä(?) mielikuvitusta, ja veripalttu on valmis. Ei niin, ettei kärsimyshistorian yksityiskohdillakin olisi kristinuskon sisällössä oma merkityksensä, mutta väitän, että ne eivät kuitenkaan ole Uuden Testamentin keskeisin asia. Jos ihmisen mahdollisimman väkivaltainen kuolema olisi uskonnon tärkein sisältö - tällaiselta käsitykseltä ei voi välttyä mainitun elokuvan arvioita tai vaikka otsikossa Jaakko Finnon virsikirjasta (1583) lainattua keskiajan ja uuden ajan taitteen kristilliselle kulttuurille ominaista verimystiikkaa ajatellessa - olisi maailmanhistoria varmasti täynnä Jeesusta vaikuttavampia esimerkkejä. Sitä sorttia kun ihminen on lajitoverilleen varsin innokas järjestämään. Itse näen ylösnousemuksen koko Uuden Testamentin ja samalla kristinuskon ytimenä. Luonnollisesti kuoleman piti edeltää ylösnousemusta, mutta kuolintapa tai sen yksityiskohdat ovat kokonaisuuden kannalta toisarvoisia.

Toinen asia, mitä en elokuvan arvioissa ymmärrä, on sen sanottu juutalaisvastaisuus. Historiassa jo kauan juutalaisvastaisuus tuntuu tarkoittaneen enemmänkin antisemitismiä eli rodun, ei niinkään uskonnon vastaisuutta. Jos juutalaiset esitetäänkin Kristuksen kärsimysten taustavoimina, keitä sitten olivat heimoltaan ja uskonnoltaan itse Jeesus, Pietari ja kumppanit? Uuden Testamentin eksegetiikan tuntemukseni on rippikoulupohjalta, mutta käsittäisin, että Galilean maakunnasta kotoisin oleva joukko oli lähtökohdiltaan itsekin varsin juutalaista. Samaa yleistävää periaatetta noudattaen voitaisiin yhdysvaltalaiset syyllistää Martin Luther Kingin murhasta. Ai niin, mutta niinhän joskus tehdäänkin.