Junaa odotellessa

Weblogistiikkaa keskellä kirkasta päivää? Laiskottelulle on syynsä, sillä päivän työkohteena on parhaillaan päättymässä olevan työpajatyyppisen koulutusprojektin näytön valvonta. Tähän sähköalan perustutkinnon elektroniikan ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelman mukaiseen tietokonetekniikan näyttöön osallistuu kokonaista kaksi opiskelijaa. Tehtävä on hyvinkin peruslaatuinen käsittäen parin tietokoneen kytkemisen verkkoon verkkokorttien asennuksineen, moniporttitoistimen kytkemisineen, käyttöjärjestelmien, ohjelmistojen ja kirjoittimien asennuksineen. Arkipäivän atk-työtä koruttomimmillaan.

Huomenna pitäisi pitkästä aikaa veivata puolentoistasadan tonnin painoisen (tosin ei aivan niin pulskassa kunnossa vielä käännön aikana, kiitos) höyryveturin nokka takaisin menosuuntaan. VR:n omistuksessa oleva Hr1-veturi eli "Ukko-Pekka" nro 1021 tulee tilausajollaan kääntymään Toijalassa. Matkanjärjestäjä on englantilaisin voimin aikanaan aloittanut ja 1990-luvun puolivälin kesinä runsastakin höyryliikennettä pääradalla järjestänyt Höyryveturimatkat 1009 Oy, joka ei toistaiseksi voi käyttää omaa "Pekkaansa" nro 1009:ää, koska liikennöitsijä ei ole vielä saanut Ratahallintokeskukselta liikennöinnin edellytyksenä olevaa turvallisuustodistusta omalle kalustolleen. Junan miehistö kuljettajineen, lämmittäjineen ja konduktööreineen sekä junasuoritus- ja muut palvelut hankitaan aina VR:ltä liikuttaessa yleisellä rataverkolla, oli itse kalusto kenen omistuksessa hyvänsä.

Höyryveturivetoinen tilausliikenne oli varsinkin viime vuosikymmenellä suosittua nimenomaan Helsinki-Hämeenlinna-välillä, tuolla maan ensimmäisellä rautatiellä. Hämeenlinnassa ei ole kääntömahdollisuutta, eikä satakilometrinen "pakittaminen" linjahöyryveturilla käy laatuun. Seuraavat kääntömahdollisuudet ovat Toijalassa ja Tampereen varikolla, joista aikataulullisista syistä ensinmainittu on ollut usein suositumpi vaihtoehto. Matkan jälkeen janoinen höyryhepo kyllä saisi juotavaa helpommin Tampereen varikolta. Toijalassa VR:n vesitorni on enää alkuperäisen tarkoituksensa muistomerkki, pumppuhuone purettu vuosia sitten ja joen rantaan johtavat putketkin lienevät jo maatuneet nykyisen pallokentän alla.

Liikennöitsijä oli tilannut paikalliselta paloasemalta säiliöauton vesiviskurin virkaa toimittamaan. Se ei ole aivan ilmaista, mutta yleisesti käytetty vaihtoehto vesitettäessä höyryvetureita liikennepaikoilla, joissa ei ole soveltuvaa kiinteää vesijohtoa. Puutarhaletku kun ei tarkoitukseen oikein riitä. Tiedottaminen ja asioista sopiminen on vaihteeksi hoidettu "kattavasti" lähinnä point-to-point-liikenteenä Helsingin ja Tampereen rouvien ja herrojen kesken ;-) Paloauton tilaaja sen paremmin kuin palokuntakaan eivät parin puhelinsoiton perusteella ole juurikaan pohtineet lumen syvyyttä sivuraiteiden kiskojen vieressä. Voihan sinne auran tilata, mutta lisäkuluja sekin liikennöitsijälle tietää, eikä auraaminen ole muutenkaan helppo toimenpide, kun kiskoja pitäisi varoa. Pyöräkuormaaja kun ei kohtele vanhassa ratapölkyssä kiinni olevaa kiskoa kovin hellästi.

Eiköhän tässä jotain keksitä.