Lukijoiden pettäjä tunnustaa

Sen kerran, kun lupaa tuottaa weblogiin jotakin seuraavana päivänä, astuu force majoure -este peliin. Eipä tuo sen kummoisempi este ollut kuin että perjantain päivälämpötiloihin nähden erikoisen hyvä hiihtokeli piti ladulla hieman tavanomaista pidempään. Lempeä kevätsää, hiljainen latu (tai paremminkin vapaan tyylin ura näillä keleillä) ja luistava hanki ovat tämän vuodenajan parasta antia. Kotona suihkun ja iltapalan jälkeen kävin sohvalle pitkäkseni ja uni tuli heti. Puolilta öin kulta kävi herättämässä yläkertaan nukkumaan.

Torstaisesta VAPEPA-harjoituksesta lupaamani kuvat ovat nyt esillä, mutta laadussa ei ole kehumista. Corel PhotoPaintin gamma-korjauksella (kuvankäsittelyn ammattihenkilöt tuntevat varmasti paljon parempiakin digitaalisia korjailutapoja) ei niin vain korjata heikosta paristojännitteestä johtunutta salamavalon käyttämättä jättämistä - eikä varsinkaan pitkien suljinaikojen ja jalustan puuttumisen klassisia yhteisvaikutuksia.

Rautateiden koulutuspolitiikkaa

Sainpas tilaisuuden yhdistää kaksi weblog-mieliaihettani saman otsikon alle :-) Lauantaipäivä kului Liiton kevätkokouksessa Hyvinkäällä. Liittokokousten päivät tuntuvat usein olevan säätilaltaan kehnoja. Hyviä päiviä viettää aikaa sisätila-aktiviteeteissa. Kokouksen rutiiniasiat hoidettiin läpi nopeasti Markun toimiessa puheenjohtajana. Minusta on kunnioitettavaa, että mies, jonka työpöydän ääressä päätetään monituisia maan rautatieliikennettä koskevia asioita, laittaa päälleen harrastusyhdistyksen puseron sopivaan tilaisuuteen.

Maan ainoa rautatieliikennealan oppilaitos VR Koulutuskeskus (entinen Rautatieopisto) esitteli uutta yksityisraiteen liikenneturvallisuushenkilöstön koulutusohjelmaa. Allekirjoittanutta asia kiinnostaa useammastakin eri näkökulmasta. Kyseessä ei ole ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) mukainen yleinen ammatillinen tutkinto, vaan opetusministeriön hallinnoiman yleisen ammatillisen koulutuksen kentän ulkopuolinen pätevyystutkinto. Koulutusohjelman suoritustapana kylläkin on yleisten aikuisille tarkoitettujen ammatillisten tutkintojen tapaan käytännön työtehtävissä suoritettava näyttö. Modulaarisen rakenteensakin puolesta yksityisraiteen liikenneturvallisuushenkilöstön koulutusohjelma muistuttaa yleisiä ammatillisia tutkintoja.

VR Koulutuskeskus ei juurikaan ilmoittele itsestään tai koulutustuotteistaan verkossa - ymmärrettävästi rajatun kohderyhmän vuoksi - joten asiasta kiinnostuneille hieman lisätietoa tässä.

Yksityisraiteen liikenneturvallisuushenkilöstön koulutusohjelma on tarkoitettu rautatieliikennehenkilöstön koulutukseksi yksityisraiteille eli sellaisille raiteille, jotka ovat yhteydessä yleiseen rataverkkoon, mutta eivät ole Ratahallintokeskuksen (yleistä rataverkkoa ylläpitävä ja sen käyttöä säätelevä viranomainen) hallinnassa. Tällaisia raiteita voivat olla mm. teollisuuslaitosten raiteet ja erilaisessa museoliikennekäytössä olevat vanhat varikko- tms. raiteet.

Koulutusohjelman eri moduuleja suorittamalla voi pätevöityä liikenteenhoidon perustehtävistä vetokoneenkäyttäjäksi saakka. Vetokoneenkäyttäjä tarkoittaa yksityisraiteen veturinkuljettajaa, jonka kuljettajanpätevyys rajoittuu yksityisraiteen alueelle tai korkeintaan Ratahallintokeskuksen kanssa sovittuun ja tarkoin määrättyyn julkisen rataverkon rajapintaan.

VR Koulutuskeskuksen järjestämillä koulutuksella ja tutkinnoilla, kuten edellä mainitulla uudella koulutusohjelmalla tai perinteisillä veturinkuljettajan tai työkoneenkuljettajan tutkinnoilla on yleisiin ammatillisiin tutkintoihin verrattuna selkeä ero rahoituspohjassa. Kun yleisiä ammattikoulututkintoja (sallittakoon taas vanhan hyvän ajan termin käyttö) rahoittaa opetusministeriö (ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tapauksessa työministeriö), koostuu rautatieliikenteen tutkintojen rahoitus puoliksi liikenne- ja viestintäministeriön ja puoliksi koulutettavan tai hänen työnantajansa omasta rahoituksesta. Rahoituspohjasta johtuen rautatieliikenteen tutkintoihin valmistavaa koulutusta on annettu vain tarpeen mukaan, käytännössä niin että VR Osakeyhtiö (tai sen edeltäjät) on rahoittanut vaaditun 50 % osuuden tarvitsemiensa veturin- ja työkoneenkuljettajien koulutuksesta, eikä yhtään sen suurempaa koulutettavaa joukkoa ole rahoitettu. Sama on pätenyt teollisuuslaitosten omilla ratapihoilla raideliikennettä hoitavan tehtaiden oman henkilöstön osalta.

VR Koulutuskeskus kyllä lupaa kouluttaa - siteeraan tässä mainiota esitelmöitsijää - veturinkuljettajan vaikka aasista, jos rva/nti/hra Equus Asinus Asinukselta tai tämän työnantajalta löytyy intoa rahoittaa kaikki tarvittava simulaattori-, ajo- ym. harjoittelu. Periaatteessa kuka hyvänsä asiasta kiinnostunut voi hakeutua veturinkuljettajakoulutukseen, jos sattuu omistamaan ajoharjoitteluun soveltuvan veturin ja taskussa polttaa 52 000 ylimääräistä euroa. Veturin puuttuminenkaan ei ole ongelma. Niitä vuokraa VR Osakeyhtiö, jos hinnasta sovitaan... Sanoiko vielä joku, että atk-alan tuotesertifikaattikoulutukset ovat hintavia?

Markku kertoi menneen viikon rautatieterveisiä Brysselistä. EU on ajamassa uutta viisiportaista veturinkuljettajapätevyysjärjestelmää, jonka vaikutus Suomen kaltaisessa maassa olisi mielenkiintoinen. Pätevyysluokkien välillä vaadittaisiin vähintään parin vuoden työkokemus ko. luokan töistä ennen siirtymistä seuraavaan,. Tällöin pienen maan kohtuullisen vähäisiä kuljettajahenkilöstöresursseja ei kyettäisi kohdentamaan aina tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ehdotetut luokat olisivat:
1. vaihtotyöyksiköt
2. työjunat
3. tavarajunat
4. matkustajajunat
5. suurnopeusjunat
Lienee arvattavissa, että Suomi aikoo hakea poikkeuslupia, mikäli esitys päätyy eurooppaoikeuden säädökseksi saakka.

Kotiin päin lähdettäessä ehdittiin istua hyvä tovi Hyvinkään viehättävän, maan vanhinta rautatiearkkitehtuuria edustavan, aseman kahvilassa. Ari ja Markku lähtivät etelään, Hannu, Kimmo ja minä Riihimäen suuntaan. Kari jäi pitkämatkalaisimpana odottelemaan nopeampaa yhteyttä pohjoiseen. Juttuseuraa riitti Hämeenlinnaan saakka. Jutun aiheita olisi riittänyt pidemmällekin matkalle.