Ensin SYL, sitten SEL: suurten adressien aikaa

Suuriruhtinaskunnassa venäläistämistoimenpiteet aloittanutta vuoden 1899 helmikuun manifestia vastaan lähtivät suomalaismieliset nimenkerääjät liikkeelle suksin ja hevospeleillä. Internet tekee maakuntamatkat tarpeettomiksi nimienkeruussa. Ei ole kauaa siitä, kun verkossa kerättiin adressia tiedekorkeakoulujen opiskeluaikojen rajoittamista vastaan.

Nyt Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry kerää kansalaisadressia, jolla pyritään tukemaan vaatimusta elintarvikkeiden valmistusmaan ja valmistuttajan yhteystietojen merkitsemisestä tuotteeseen.

Valmistusmaan merkitsemistä jotkut pitävät markkinatalouden ja vapaan kaupan periaatteiden vastaisena, mikä on virheellinen käsitys. Markkinatalouden yksi peruspilari on kuluttajan vapaus tehdä valintoja. Markkinataloudessa julkisen vallan sen paremmin kuin tuottajajärjestöjenkään ei tule rajoittaa sitä, millaisin kriteerein kuluttaja saa päätöksensä tehdä.

Markkinoiden vapautta voidaan edistää antamalla kuluttajalle mahdollisimman paljon informaatiota päätöksenteon pohjaksi. Markkinatalous ei ole tuomioistuin, joka määrää, millaiset valintaperusteet ovat relevantteja. Informaation oikeellisuuden takaamisessa julkisen vallan interventio lainsäädännön muodossa on paikallaan. SELin adressin tapauksessa halutaan julkisen vallan puuttuvan myös tarjottavan informaation määrään. Ammattiyhdistyspoliittisesti liitto luonnollisesti katsoo alkuperämerkintöjen palvelevan myös kotimaisen elintarviketeollisuuden työllisyyttä ja muita etuja.

Sen, että kuluttaja haluaa ostaa mieluummin suomalaista kuin ruotsalaista maitoa, pitäisi vannoutuneimmankin vapaakaupan kannattajan ymmärtää aivan eri asiaksi kuin maitotuotteiden suojatullit.