Reissun päältä

Tietokoneen ja matkapuhelimen välinen vika ei sitten ollutkaan tekninen, vaan käyttäjän huolimattomuusvirhe. Olin määrittänyt modeemiasetuksiin väärän alustuskomennon ja ennen kaikkea virheellisen komentosarjan ”soittosarjaksi”. Ihan ilman käytännön kokemusta en myönnä olevani väittäessäni, että melko moni atk-ongelma, jota jos ei muuta niin vain tavan vuoksi sanotaan ”koneiden” syyksi, johtuu itse asiassa käyttäjän huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Niin tälläkin kertaa. Tosin niin koti-Soneran kuin työmaa-DNA:nkin peittoalue tuntui olevan pian Helsingistä lähdettyä melko heikko. Ja jostain ihmeen syystä Ruotsin puolella soneralainen rekisteröi itsensä automaattisesti Comviq-nimiseen verkkoon, jolla ei tietenkään ole mitään pakettiradioverkon roaming-sopimuksia Telia-Soneran kanssa.

Asiasisältö on ollut sitä itseään. Muodollista. Työministeriön johtajarouva lateli kovia tavoitteita, niitä samoja, joista saamme lähes päivittäin lukea lehdistä ja kuulla radiosta. Vuoteen 2011 mennessä työllisyysaste pitää olla 75 %. Nuorten tulee siirtyä työelämään vuotta nykyistä aiemmin ja varttuneempien jaksaa kolme vuota nykyistä pidempään. Teollisuustyöpaikkojen määrän uskotaan hitaasti edelleen laskevan vuoteen 2015 ulottuvalla ennustejaksolla, ja palvelusektorin työpaikkojenkin kasvun uskotaan pysähtyvän pienen maan rajallisen kotimarkkinakysynnän vuoksi. Kotimarkkinoitahan nämä usein palvelevat. Sen sijaan johto- ja asiantuntijatyöpaikkojen määrän uskotaan kasvavan, samoin kuin hoivatyöpaikkojen erityisesti yksityisellä sektorilla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esitelmöitsijä – tämä sallittakoon – lievästi sanottuna vesitti sanomansa haparoiden jatkuvasti keskeisissä termeissä. Jos kuntatyönantajan tiettyjä tulkintoja olisi sanatarkasti uskominen, ei opiskelijoilla tulisi olla oikeutta tehdä oikaisupyyntöjä ammatillisiin tutkintoihin valmistavan koulutuksen arvioinneista, vaikka opettaja olisi tehnyt ne mielivaltaisesti. Tässä kohden oli Hyvärisen Valkeakoskelta pakko avata turpansa, mutta mitenkään selvää vastausta ei tullut. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa matkaan viime kesän lukemisiksi ostettu koululainsäädäntokooste. Toisaalta ei vänkääminen yleensä vie asioita eteenpäin.

Ajatuksia herättävimmän puheenvuoron piti mediastakin tuttu kärkäs monialayrittäjä ja Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti. Yleisen pseudoyrittäjyysmyönteisen ilmapiirin mukaista hyssyttelyä tai yrittäjyyspropagandaa ei nyt kuultu, vaan tylyä tarinaa siitä, miten kenen tahansa ei todellakaan kannata ryhtyä yrittäjäksi. Madonlukuja tietenkin luettiin tupolle ja vahvalle sosiaaliturvalle, ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä hehkuttanut tutkimuskin sai kuulla kunniansa vain suuryritysten oloja kuvaavana selvityksenä. Työntekijän irtisanomissuojaa kritisoitiin antamalla esimerkki, jonka mukaan neljän hengen yrityksessä yhden työntekijän irtisanomiskustannukset syövät kokonaisen vuoden tuoton. Eikä suomalaiselle yritysjohtamisellekaan tunnustusta riittänyt. Suomalainen johtaja kuulemma ottaa mielellään nautittavakseen johtajan etuoikeudet, mutta ei motivoi alaisiaan hyviin suorituksiin. Ei voinut olla tulematta mieleen viikolla lukemani uusin B. Virtanen –albumi, jossa nimihenkilöstä tehtiin vähäksi aikaa projektipäällikkö. Ei saanut kehuja suomalainen koulujärjestelmäkään. Liian tietopuolinen opetus ei tuota menestymisessä vaadittavia taitoja. Vaikka kovat arvot tuntuivat olevan muuten pinnalla, oltiin inhimillisistä menestystekijöistä puhuttaessa varsin humaanilla linjalla. Menestyksen avaimet eivät Lehden mukaan juurikaan riipu perimästä tai älykkyydestä. Markkinatalouden menestyjältä vaaditaan tunneälyä, nöyryyttä myöntää ja korjata virheensä sekä sosiaalisia taitoja.

Niinhän se kai on. Kapea-alainen huippuosaaja ilman tunneälyä menestyy suljetussa talousjärjestelmässä, kun nomenklatuura päättää, että hänen osaamisensa on tärkeää. Vapailla markkinoilla menestyjän on lisäksi kyettävä pärjäämään kilpailutilanteessa ja myymään osaamisensa. Siinä pitää osata olla ajoittain vähemmän ehdoton ja tarvittaessa mukava heppu.

Mukavia heppuja on matkaseurana riittänyt. Missä lienevät nytkin hummaamassa (kello on hyvinkin torstai”päivän” puolta), kun tätä kirjoittelen liian tuhtia illallista sulatellessa ja yöpuulle valmistautuessa. Työmaan poliittista johtoa perinteisen poliittisen kentän kahdesta vastakkaisesta päästä on mukava seurata.

Lopuksi välitettäköön Lehden tarjoama vinkki heille, joiden mielestä rikkaus tuo onnea. Yrittäjäksi ei kannata ryhtyä, koska rikastumisen todennäköisyys on pieni. Sen sijaan kannattaa sijoittaa 100 euroa kuukaudessa pörssinoteerattuihin osakkeisiin siten, että sijoitukset on hajautettu mahdollisimman laajasti. Osinkotuotot lisätään vanhoihin sijoituksiin. Näin saisi kohtuullisella todennäköisyydellä huomata 35 vuoden päästä olevansa noin 750 000 euron pääoman omistaja. Niin että ei muuta kuin spencer-puku päälle, raybanit naamalle ja 1980-luvun unelmaa toteuttamaan.

Huomisesta (eli tästä päivästä) voi tulla pitkä päivä.