Palaako?

Vuoden viimeinen työpäivä meni rauhallisesti GPL-materiaalia CD-levyille poltellessa. Kuten tiedetään, sellainen on aivot täysin vapauttavaa sarjatyötä, jonka ohessa voi vaikka käydä toivottelemassa hyvää uuttavuotta harvoille työmaalla oleville, käväistä haistelemassa raikasta ilmaa ulkona, siivota ja surffailla Internetissä. Ainakin, jos työkalut ovat kunnossa. CD-levyjen polttamisessa uusi suosikkini taitaa olla K3b, joka helppokäyttöisyydessään ja nopeudessaan (huonolla kaapelilla rinnakkais-ATA-väylään liitetty sinänsä oikein kelvollinen LG-merkkinen asema pääsi paikoin jopa nimelliseen maksiminopeuteensa) kokonaisuus tuntui oikein hyvältä. Vuosikaudet olen käyttänyt CD-levyille tallentamiseen Windows-maailmassa Roxio Easy CD Creator - ja Nero- OEM-tuotteita, joista varsinkin ensinmainittu on mammuttitautiin sairastuttuaan paisunut näppärästä työkalusta hankalaksi järjestelmäksi.

Jos jotain kielteistä on mainittava, niin Linux-maailman tuotteille ominainen tietty viimeistelemättömyys paistaa esiin. Esimerkiksi tilanneilmaisimessa sana "writing" esiintyi silloinkin, kun oltiin lukemassa dataa levyltä. Mutta ei sellainen lopullista tarkoitusta haittaa. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että Linux on ainakin PC-maailmassa Lada siinä missä Windows on vaikkapa Volvo. Jotta tätä ei tulkittaisi väärin, voin kehua kuuluvani Lada-kerhon perustajajäseniin. Kerhon perustamiskokouksessa muuten oli mukana melko mielenkiintoisen näköisiä virityksiä. Pitäisiköhän joskus digitoida niitä näytille?

Välitilinpäätös

Vuoden viimeisiä tunteja viedään. Puolisoni ja minä vietämme vuodenvaihteen kotona, kuten ennenkin. Raketteja pellon laidasta ammuttavaksi ei tuntunut sopivalta hankkia tänä vuonna. Toisaalta on kai niinkin, että he jotka ikävämpienkin uutisten keskellä pystyvät jatkamaan perinteitä kuten aina ennenkin, ovat pohjimmiltaan yksi tärkeimmistä yhteiskuntaa ylläpitävistä voimista (toivottavasti kuitenkin he näinä aikoina pitäisivät itsensä ilman ensihoitopalvelujen tarvetta varsinkin pääkaupunkiseudulla).

Kotikylässäkään ei järjestetä yleistä ilotulitusta. Tänä vuonna sen olisivat vastoin perinteitä hoitaneet paikalliset yrittäjät kunnan sijasta - kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi - mutta viime hetkillä he päättivät monien muiden kuntien tavoin jättää yleisen ilotulituksen toteuttamatta. Se on minusta korrektia, ja edellä kirjoittamallani tarkoitan nimenomaan yksilötasoa. Mutta eipä pikkutykkimiehistäkään ole paljon kuulunut. Voi toki olla, että näillä nurkilla suuri osa on jo kasvanut paukutteluikäluokasta ulos.

Vuodesta 2004 ei omalta osaltani ole enää vuoden viimeisenä päivänä erityistä blogiin kirjoitettavaa. Se oli erinomainen vuosi, koska sain viettää suuren osan sen hetkistä itselleni tärkeimmän ihmisen kanssa. On asioita, joiden tekemisestä tai toteutumisesta saan näin jälkikäteen ajateltuna olla iloinen, ja on asioita, joita olisin mieluusti tehnyt toisin.

Hyvää vuodenvaihdetta ja alkavaa vuotta kaikille!