Joulu™ - sitä saa kaupasta

Työpäivä meni laadukkaasti, ainakin periaatteessa. Meikäläisessä koulumaailmassa iso sana ei ole niinkään ISO vaan EFQM. Vähemmän teollisuus-, enemmän bisnesorientoitunutta.

Työpäivän päälle poikkesin Tampereella. Keskustassa oli ruuhkaista ja kassavirrat arvatenkin vuolaita.



Edellisestä käynnistäni keskustassa onkin kulunut jo vähän aikaa. Saippuatehtaan paikalle näemmä nousee moderni eli parin vuosikymmenen päästä luultavasti rumahko toimitilarakennus. Rautatieaseman vanhalta välilaiturilta oli purettu kioskirakennelmat. Eiväthän nekään enää kauniit olleet, mutta omalla tavallaan viehättävän 1930-lukulaiset.

Kotiasemalla laitoin vitriiniin hieman enkeleitä, tonttuja ja punatulkkuja vaihdelyhdyn ja puskinlyhdyn kaveriksi. Vitriinin ikkunat pitäisi joskus pestä. Ennen asemalla oli yksi kylän isoista julkisista joulukuusista. Sen paikka oli silloisten raiteiden 2 ja 3 välisellä laiturilla. Nykyään lippukassassakaan ei taida olla kuusta. Kotimatkalla Mikko osui samaan junaan. Oli tulossa töistä, käynyt Perkiössä ja Viinikassa jo kymmenen vuotta. Kotikylän asemalta kuulemma supistetaan vaihtotyövahvuutta entisestään. Jää enää kuusi vuoromiestä. 1950-luvulla väkeä oli aseman nurkilla rautavaltion palveluksessa reilusti yli satakertainen määrä. Aseman yläkerta prameine neuvottelutiloineen on syksyn aikana vuokrattu ulkopuolisille. Siellä kurssitetaan nyt paikkakunnan työttömiä työnhakuun kantahämäläisen aikuiskoulutusorganisaation voimin. Kun eräänä iltana taannoin panin asian merkille, olin silmänurkasta huomaavinani Kleion tanhuavan jonkinlaista irvokasta Danse macabrea ykköslaiturilla.