Joulurauhaa

Tässä torpassa jouluaatto ja joulupäivä ovat olleet poikkeuksellisia yhdessä suhteessa: puolisollanikin on vapaata.

Aatto sujui rauhallisesti, kuten aaton pitää. Iltapäivän kääntyessä illaksi lähdimme viemään kynttilöitä lähiseurakuntien hautausmaille. Sattuneesta syystä matka kulki myös syrjäteitä, sellaisiakin joissa välillä joki nousee uomastaan tielle. Ei se nytkään kaukana ollut. Maisema oli monin paikoin suoraan postikortista. Kuinkahan moni muuten tulee ajatelleeksi, miten hieno julkisen palvelun järjestelmä on yleisten teiden auraus. Pienetkin tiet pidetään avoimena myös satunnaisen käyttäjän kulkea.

Ajelulta palattua lyhdyt syttyivät myös kotipihaan. Puoli tuntia aattoillasta vietin sotilastamineissa kotiseurakunnan sankarihaudalla. Kaverina oli tällä kertaa Jamppa. Tuntuu kuin vanhalla puolella kävijät vuosi vuodelta vähenisivät. Se on ymmärrettävää, kun moniin vanhan puolen haudoista ei ole siunattu ketään sitten 1940-luvun. Tuulettomassa pikkupakkasessa ei ollut kylmä seistä, mutta kotona lämmin uuni ja sauna olivat nautinnollisia.

Aattoillan jouluevankeliumi oli tällä kertaa vuoden 1642 raamatunkäännöksestä, ensimmäisestä kokonaisesta suomenkielisestä Raamatusta muuten. Mahtoi se olla karmeaa aikaa, kun kirjoitettu kieli oli Turun murretta ;-) Säännöttömäksi kirjakieleksi sellaista kai kirjanoppineissa piireissä kutsutaan?



Joulupäivänä lähdimme aamuseitsemäksi kirkkoon vanhaan emäseurakuntaan. Kynttilöin valaistu pseudo-keskiaikainen temppeli oli täynnä väkeä. Liturgina toimi lääninrovasti. Hänen pitkänhuiskea harmaantunut hahmonsa kuuluu olennaisena osana tuohon kirkkoon. Luultavasti moni myös Valkeakoskelta tulee jouluna tunnelman vuoksi vanhan emäpitäjän kirkkoon. Viimeksi saapuneiden joukossa me ja naapurin vanha isäntäväki jouduimme etupenkkiin. Se on hämäläiselle luonteelle koettelemus. No, Pekka-isäntä on lähtöisin Karjalasta ja mekin geeniemme osalta puolittain. Selvisimme hengissä. Kirkkomatkan jälkeen uni maittoi vielä hetkisen olohuoneessa uunin lämmössä.

Pakkassäät ovat pitäneet lintujen ruokahalun hyvänä. Kauralyhde on enimmäkseen koriste ihmissilmälle ja ruokailualusta siivekkäille, kun kupu täytetään auringonkukan siemenillä.