SM-2002-02673/Tu-313

Ilta kului enemmän tai vähemmän rattoisasti kahlattaessa otsikon kuvaamaa asiakirjaa (PDF-tiedosto, 109 kB) paloasemanmäellä. Asiakirjan numero kuvaa hyvin sen sisältöä. Erittäin virallista. Taitaa olla niin, että kohta saa tositilanteessa olla operaation johtajan apuna lainoppinut sihteeri.

Maallikkolauma saa yhdestä asiakirjasta kyllä aikaan keskustelua ja mielipiteenvaihtoa. Säädösperusteen käsite taisi olla jossakin tulkintaerimielisyydessä hieman hukassa. En muista, että tuollaisia olisi ainakaan koulun yhteiskuntaopin tunnilla opetettu. Toivottavasti nykyään opetetaan, koska yhteiskunnan muuttuessa aina vain tekstuaalisemmaksi ja vastuun delegoituessa aina vain alaspäin yhä useampi joutuu eri yhteyksissä tekemisiin yhä virallisempien asiakirjojen kanssa.

Onneksi varsinainen toiminta on kuitenkin sangen selväpiirteistä.

Paikallisuutisia

Valkeakoskella peruskoulun yläastelaiset ovat kilpailleet matematiikan taidoissa. Kymmenen parhaan joukkoon mahtui kahdeksan tyttöä ja kaksi poikaa. Kyse on yksittäisestä asiasta, mutta en ihmettelisi, jos matematiikkaharrastuksessakin suunta olisi vähitellen muuttumassa perinteisestä.

Kevyen julkisuuden päiväperhoihin kuuluva ravintoloitsija Seppo Koskinen on palaamassa juurilleen Vanajan-Hämeeseen siinä mielessä, että kuuluu hankkineen ravintolaketjuunsa valkeakoskelaisen, aikanaan tunnetun ja sittemmin hylätyn ravintolan. Kyseinen paikka oli ymmärtääkseni sangen trendikäs 1980-luvun lopussa, mutta myöhemmin vaihtoi omistajaa tiheään. Kaikkien omistajien liiketoimet eivät aina tainneet pysytellä edes kaidalla polulla. Nyt palanen suurta maailmaa on tulossa pikkukaupunkiin. Toivottavasti kulttuurishokki ei tapa paikallisten nuorten kiinnostusta asiallisiin asioihin, kuten opiskeluun.

Fundamentalismia

Kun tarkastelee äärimmilleen vietyjä ns. vapaa-ajattelullisia näkemyksiä, on vaikea välttyä havaitsemasta niissä yhtäläisyyksiä fundamentalistisimpiin kristillisiin liikkeisiin ja moniin ns. vapaisiin suuntiin. Ehdoton oikeassa olemisen ja vastaavasti eriävien näkemysten kiistäminen ovat tunnusomaisia molemmille ääripäille.

En tarkoita vapaa-ajattelun ääripäällä jyrkkää sosialismia, vaikka sekin on suhteessa uskontoihin sangen kielteinen. Käytännön tasolla sosialismin suhde uskontoon jää usein pragmaattisen hiljaiseksi, ja aatteen palo kohdistuu aivan muihin asioihin.

Sen sijaan ihmisjärjestä kaiken mittapuun - oman jumalansa - tehneet (eli niin vanhakirkollisen kuin "erektuslaisenkin" dogmijulistuksen mukaan "humanistit") kisailevat hengen palossaan usein samalla viivalla ankarimman helluntaisaarnaajan kanssa.

Tämä vanha ajatus tuli mieleen lukiessani Elonkehä-lehden yleisönosastokirjoitusta, jossa Jussi Niemelä arvostelee Tampereen hiippakunnan piispan Juha Pihkalan julkisuudessa esittämiä näkemyksiä tieteestä ja uskonnosta. "Vapaa"-ajattelija Niemelä kirjoittaa mm. "Oli erittäin surullista katsella aikuista ihmistä, joka hyväksyy tieteelliset faktat ja siitä huolimatta elää älyllisessä pimeydessä". Niemelän kritiikki kohdistuu siihen, että Pihkala ei tunnusta ideologiaa, jossa uskonto ja tiede nähdään toisensa poissulkevina asioina ikään kuin ne 2000-luvulla käsittelisivät samoja kysymyksiä.

Itselleni oli aikanaan kohtuullinen pettymys todeta, että "vapaa"-ajattelijoiden viimeinen argumentti Jumalan käsitteen poissulkemiseen tuntui olevan vain todistamistaakan käsite. Empiiriseen maailmaan kuuluvan karkean työkalun käyttö metafyysistä kysymystä käsiteltäessä on seinän maalaamista haravalla. Metafysiikan kiistäminen (niin kauan kuin on olemassa empiirisen maailman ulkopuolisia ajateltavissa olevia asioita) on puolestaan dogmatiikkaa, joka hakee vertaistaan erilaisilta puhdasoppisuuksien historiallisilta aikakausilta.

Tämä ja tämä ovat ehdottomuudessaan ja johtopäätöstensä perusteiden helppoudessa yhtä lailla liikuttavia.

En luonnollisestikaan yritä väittää, että sen enempää vapaa-ajattelijoissa tai uskonnollisissa piireissä olisi pelkkiä yhden opin ja yhden ajatuksen hyväksyjiä. Ääripäät vain pitävät usein eniten meteliä itsestään.