Jag hade brottom och det blåser hemskt

Viranomainen kokoontui tällä kertaa tehtaanpiippujen juurella. Ammattikoulujenkin lukukausi alkaa olla lopuillaan, ja käsiteltävää oli paljon. Faksi sylki länsirannikolta lisää vielä juuri ennen kuin päätös nuijittiin pöytään.

Jotta jo aamu oli varmasti kiireinen, puheenjohtaja ilmoitti olevansa estynyt saapumaan. Varamies valmistautumaan tilalle. Ensi töiksi kaksi puhelua Hakaniemeen, josta toisessa olisi ollut mukavampi puhua ruotsia. Jos olisi osannut.

Kolmituntinen kokous oli kuulemma ennätysnopea. Olenkohan liian diktatorinen puheenjohtajana? Tottunut komentamaan harrastajarautatieläisiä? Toisaalta ei se liian totinen voinut olla, kun ehdittiin todeta sekin, tosin kai pöytäkirjaan kirjaamatta, että toukokuun kokouspäiväksi sovittu Erkki oli vanhan kansan lehmien uloslaskupäivä.

Jossain välissä muistin metsästää kadonnutta kattopeltikollia puhelinlankaa pitkin (toisessa päässä taisi kyllä olla langan tilalla radioaaltoja). Ei ole vielä löytynyt.

Tuosta ruotsin kielestä. On synti ja häpeä, että en saanut virka-asiaa hoidetuksi kielellä, jonka opettamiseen yhteiskunta on satsannut useamman vuoden edestä. Sama pätee moneen koulussa opiskeltuun asiaan biologian, matematiikan, maantiedon, saksan, kemian ja ties minkä aineiden sisältöjen osalta. Ei kyse ole mistään nuoruuden kouluallergiasta tai vastenmielisyydestä asioiden oppimisessa: olin koulussa harmiton ja huomaamaton tapaus niin hyvässä kuin pahassa. Oppien käyttämättömyydestä johtuvaa älyllistä rappeutumista tämä taitaa olla.