Suurten sotasankarien aika

Oli kansa sitten valinnut viime sotien ajan johtajia suurimmiksi suomalaisiksi. Kansa on valinnut, ja se on oikein. Mutta jos kyse tosiaan oli merkittävimmistä henkilöistä kautta Suomen historian, jää kysymys, onko vain sota merkittävää 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ihmisten mielestä. Kriisiaikojen suuria johtajia lainkaan väheksymättä, vain sotako tekee suuria ihmisiä?

Sinänsä keskittyminen 1900-luvun henkilöihin on yleisen historianäkemyksen kannalta ymmärrettävää. Suomi ja suomalaisuus nähdään lähinnä itsenäisyyden ajan tuotoksena, mitä se nykymittapuun mukaan paljolti onkin. Suomi nimenä esiintyy vuonna 1280 Turun linnan päällikön Kaarle Kustaanpojan tittelin (praefectus finlandiae) yhteydessä, jolloin - vain miespolvi Hämeen verisen kansannousun jälkeen ja toista vuosikymmentä ennen Karjalan ristiretkeä - kyse oli luonnollisesti lähinnä maan lounaiskolkasta. Laajempi, noin Pähkinäsaaren rauhan rajojen mukainen ruotsalaisten valtaan kuulunut alue tunnetaan yhtenäisellä nimellä "Itämaa" (Österlandia) asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1344. Edelleen kouluhistoriasta muistamme, miten "Suomi" tai "Itämaa" oli milloin tiukemmassa, milloin löyhemmässä sidoksessa läntiseen emämaahansa, kunnes alueen valloittanut Aleksanteri I kohotti sen "kansakuntien joukkoon" vuonna 1809. Joitakin vuosikymmeniä tämän jälkeen alkoi kansallisen identiteetin laatiminen (jonka todellinen alullepanija, Ruotsin vallan loppuaikoina vaikuttanut historioitsija Porthan töineen ikävä kyllä usein nykyään unohdetaan), joka tuskin kuitenkaan läpäisi kaikkia kansan kerroksia ennen itsenäistymistä, josko juuri senkään jälkeen. Niin ylhäältä ohjattua ja arkielämälle vierasta se pahimmillaan oli. Väitän, että Suomen ja suomalaisuuden käsitteiden juurruttamisessa kaikkiin yhteiskuntakerroksiin on ollut kaksi asiaa yli muiden. Molemmat aloittivat 1860-luvulla. Ensimmäinen on rautatielaitos, joka vuosisadan loppuun mennessä oli yhdistänyt maakunnat toisiinsa nopeilla liikenneyhteyksillä. Rautatie oli kansakunnan konkreettinen yhdistäjä. Toinen on kansakoululaitos, joka levitti valtaväestön keskuuteen niitä suomalaisuusaatteita, jotka ilman sitä olisivat jääneet kapean eliitin harrasteeksi tai toteutunutta paljon vastahakoisemmin vastaanotetuksi kansanvalistukseksi. Kansakoulu oli kansakunnan henkinen yhdistäjä.

Ai miten niin ideologisia nämä minun näkemykseni? ;-)

Kun keskitytään vain 1900-luvun historiaan, kuten yleisessä historiatietoisuudessa tehdään (ja sielläkin erityisesti sotahistoriaan), ei tuloksissa oikeastaan ole mitään ihmeteltävää. Mannerheimin merkitystä vaikka sitten enimmäkseen keulakuvana ja auktoriteettina tuskin asiallisin perustein kannattaa yrittää kiistää. Rytin osalta kyse lienee rehabilitoinnin jatkumisesta - joskin tosiasiallisesti kansan syvien rivien keskuudessa hänen kunniaansa tuskin koskaan vietiin. Markku Jokisipilän viime kesänä julkaistu tutkimus Rytin suhteellisen vähäisestä todellisesta merkityksestä torjuntavoiton takuumiehenä tuskin on ehtinyt vielä tulla kovin tunnetuksi, mutta ymmärrettävistä syistä kansa kantaa kollektiivista huonoa omaatuntoa onnettoman ajanjakson presidenttinsä kohtalon ja kohtelun vuoksi. Ehrnrooth taas oli isänmaallisuuden ja maanpuolustuksen näkyvä äänenkannattaja vuosikymmeniä. Mutta sitäkin enemmän hän sai varsinkin elinaikansa lopulla edustaa niitä veteraaneja yleensä ja niitä rintamakomentajia erityisesti, joille kuulunut kunnia jäi antamatta vaikeina vuosina. Veikkaisin, että enemmän tai vähemmän tiedostetusti Ehrnroothin kanssa neloskorokkeella seisovat Lagus, Pajari, Siilasvuo ja monet muut.

Vastaava suuret suomalaiset -äänestys olisi mielenkiintoista uusia vaikkapa vuosikymmenen välein. Se kertoisi tulevien aikojen yhteiskuntatutkijoille paljon 2000-luvun suomalaisten historiakäsityksistä ja niiden mahdollisista muutoksista.

Tasavallan ja tasavaltalaisten juhla

Aamun räntäsateessa käväistiin kahden autokunnan voimin miesporukalla Hämeenlinnassa. Palatessa aurinko yritti kurkistella, ja sain napattua kuvan Suomen lipusta. Riittävän korkean salon päässä vapaata taivasta vasten liehuva malli löytyi veturitallilta. Mutta photoshoppeja en osaa käyttää.


Tasavallan juhlapäivä on merkkipäivä myös monille sen kansalaisille. Arvonimiä ja monenlaista kiiltävää jaetaan valtion, Puolustusvoimien ja siihen liittyvien tahojen toimesta.

Mahtanenko koskaan joutua kiinnittämään omaani toista kertaa rintapieleen. En sitä kyllä reppuni nauhaankaan pistä roikkumaan.

Pikapuoliin alkaa eliitti juhlia, ja torpparit voivat valmistautua polttelemaan kynttilöitä ikkunalla. Tyytyväisinä toivottavasti kaikki.