Työviikko lopuillaan

Työviikko alkaa olla lopuillaan. Sen verran hyvin on ilta-aikaankin tullut viihdyttyä työmaalla, että olisin hyvällä omallatunnolla voinut lähteä jo kotiin, mutta jos nyt vielä päivystetään vaikka puhelinta ja katsellaan harvakseltaan putoilevaa sähköpostia. Nyt olisi saatavissa ilmaiseksi Siemensin MC60- tai SX1-matkapuhelimia. Ei tarvitsisi ostaa kuin viidellä- tai kymmenellätuhannella eurolla Simatic-tuotteita. Ei kiitos, isänmaallisena miehenä suosin mieluummin Kauko-Idän työvoimalla tehtyä kumitehtaan valmistetta. Suomalaisetkin ovat näemmä oppineet spammauksen, ja kuten tietoyhteiskunnalle kuuluu, sähköpostiasiakasohjelmaa hyödyntäen oikein piilokopiotoiminnon avulla.

Se ei kyllä ole pelkästään mukavaa, että pienistä RJ45-liitinmoduuleista ja -liittimistä voi kasvaa aika suuri puro, kun tehdään harjoitustöitä.

Mallasveden lahdelta on pitkin päivää lähtenyt pienveneitä järvelle. Mökille viikonlopun viettoon. Kantamuksista päätellen eräällä herralla oli matkaeväänäänkin kelpo valikoima erilaisia mallasvesiä. Toriaukiolla soitti intiaanin näköisiä ihmisiä. Soittimet olivat ainakin sukua kitaralle, huilulle ja patarummuille. Tehdaskaupunki (se oikea, kuten Sorsamattikin joku aika sitten totesi) näytti kesäiseltä.

Rannalla vihreän saaren

Panu Höglund ujostelee omakehuaan minusta aivan turhaan. Useimmat meistä omalla nimellään kirjoittavista kehumme itseämme milloin suoremmin, milloin rivien välissä. Itsensä kehumiseen on kaksi päätapaa: voi halventaa muita (halventajahan lähes poikkeuksetta katsoo asettuvansa halventamiensa yläpuolelle) tai korostaa itseään. Jälkimmäinen on mukavampaa luettavaa etenkin, kun se tehdään - kuten sotaväessä aikanaan sanottiin - oikein tuelta. Ristiretkeily itselle tärkeän kulttuurin puolesta on kelpo tuki omakehutoiminnalle. Jatkakoon Panu samaan malliin.

Itselleni kelttiläinen(kin) - tai mikä lieneekään oikea termi - kulttuuri on varsin vieras. Meilläpäinhän se on karsittu ja pätkitty ilmeisen epähistorialliseksi virikkeeksi "historian elävöittäjille" ja muille taivaanrannanmaalareille.Tämän aikanaan mainiossa Kauriin kääntöpiiri -radio-ohjelmassa paljon kuullun yhtyeen tuotanto ja koko imago edustaa sitä, mitä kelttiläisellä kulttuurilla usein halutaan ymmärtää. Ai niin, vaikka en voi väittää olevani varsinaisesti edes kiinnostunut kelttiläisestä kulttuurista (juntti mikä juntti) paitsi korkeintaan jossakin rajoitetussa historiallisessa mielessä, yksi siihen liittyvä asia on joskus askarruttanut mieltäni, koska se selvittäisi, millaisen mysteerin kanssa saan elämääni jakaa. Puolisoni opiskelukaveri totesi kerran hänen muistuttavan jotakuta irlantilaiseen(?) kansanperinteeseen kuuluvaa hahmoa niin, että vain harppu puuttuu. Mikä mahtaa olla sikäläisessä mytologiassa(?) tuo harpunsoittajahahmo?