Helatorstai

Helatorstai sujui reippaissa merkeissä. Paikallinen rovastikunta (kuusi seurakuntaa, seitsemän kirkkoa) on perinteisesti järjestänyt helatorstaina kaikelle kansalle tarkoitetun pyöräilytapahtuman, jonka etappeja ovat kirkot. Puolisoni kanssa lähdimme liikkeelle tihkusateiseen aamuun, ja koko lailla sadan kilometrin ajon jälkeen palasimme aurinkoiseen päivään. Reitti oli Akaa-Urjala-Kylmäkoski-Viiala-Metsäkansa-Valkeakoski-Sääksmäki-Akaa. Joskus olen ajanut reitin toisin päin, mutta tämä ei ollut lainkaan huono suunta. Sillantaan mäki on loppukilometreillä lempeämpi kuin Annula ja kumppanit. Tämän pituinen lenkki ei ole kovin järkevä kesän pyöräilyharrastuksen aloitus ainakaan takamuksen ja hartioiden mielestä. Vanhanaikaisilla ns. retkipyörillä ajettuna - oli ote sitten ylhäältä tai alempaa tangosta - ajaminen ottaa kovasti hartioihin.

Syrjäisemmällä Urjalantiellä valkohäntäpeura kävi näyttäytymässä. Kaunis eläin. Sääksmäellä oli tungosta. Nykymuodossaan 100 vuotta vietettyjen helkajuhlien ristisaatto oli parhaillaan lähdössä kirkolta, ja monia pyhiinpyöräilijöitä oli "sattunut" paikalle.

Fillaroinnin takia tuli jätettyä väliin Veturimuseon kauden avajaiset. Kävin tallilla myöhemmin, kun paikallisten lisäksi Lohjan ja Tampereen kommandot olivat jo aterialla. Häpeä tunnustaa, mutta välillä melkein nuokahtelin tuolilla. Kytkintangot... kytkintangot... mäntä, männänvarsi, kiertokanki ja kytkintangot. Me siinä olemme. Jotka pitävät tämän liikkeellä. Höyry? Se löytyy jo ammoin (toistaiseksi) viimeisen henkäyksensä huokaisseista juhdista.