Ilta-aktiviteetteja

Pian kun olin päässyt työmaalta kotiin, itse herra operaatiopäällikkö soitti, että vapaaehtoisten suorämpijöiden paikallinen aluetoimikunta on saanut hälytyksen etsintätehtävään. Käsky oli varsin paljon tavallisuudesta poikkeava: tehtävä alkaa vasta tulevan viikon maanantaina. Normaalisti nämä ovat tietenkin heti toteutettavia. Ei yksityiskohdista sen enempää - tiedotuksen hoitavat ne, joiden virkaan se kuuluu - mutta mikään kovin nätti juttu ei liene odotettavissa. Välitin viestiä edelleen kaavion viivoja seuraten. Väkeä on tulossa, kärkimiehenä aina yhtä valmis Ari: "Juu, mää hoitelen Hesan työmaalla hommat siihen kuntoon että maanantaina olen mukana. Otanko geepeeässää tai maasturia mukaan?"

Kun puhelinsoittokaan ei edellyttänyt tässä vaiheessa sen suurempia toimenpiteitä, innostuttiin sateen jälkeen lenkille. Kuurot olivat olleet hyvin paikallisia. Selvä märän ja kuivan raja oli vain vajaan kilometrin päässä. Minusta ei ollut jänikseksi. Nopeajalkaisemmalla oli selvä aikatavoite, minulle liian tiukka.

Interblogistiikkaa

Tommi Perkolan tämänpäiväisestä - toki alkujaankin kai sarkasminsukuiseksi tarkoitetusta "Jos naiset hallitsisivat, sotia ei olisi" -ajatuksesta tuli mieleen toinen, pahempi samanlainen. Pahempi siinä mielessä, että sitä on kai joissakin yhteyksissä esitetty melko tosissaan: "Jos lapset hallitsisivat, maailma olisi parempi paikka". Lasten hallitsemalla maailmalla olisi nimikin: helvetti. Perkolan lainaama viiteteksti lienee joko raa'aksi "vitsiksi" tarkoitettua tai vaihtoehtoisesti tilapäisesti tasapainottoman mielen tuotosta (samankaltaisiahan on nähty Blogistadissa sukupuolesta riippumatta ennenkin), mutta en usko sen missään tapauksessa edustavan mitään, mikä voitaisiin yleistää naisiin. Sen sijaan lasten ylivalta olisi kestämätön siitä perussyystä, että lapsilla ei ole keskivertoaikuisiin verrattavia realistisia käsityksiä tekojen seurauksista. Pääsyyn siihen en usko olevan Tomin ja Jerryn tai yleensä massaviihteen, vaan ylipäätään elämänkaaren ja ajattelun kehitysvaiheen. Mitä enemmän ajattelen lasten hallitsemaa maailmaa, sitä enemmän kunnioitan vanhempia ja muita kasvatustyötä tekeviä.

Sotaväkiaiheisessa, mutta silti rauhanomaisessa ottelussa Irlanti-Kanada näkisin oman subjektiivisen kokemukseni perusteella Irlannin olevan voitolla. Ainakin 1980-luvulta lähtien kypäräpääpappeus on monessa tapauksessa edellyttänyt LTU-kirkon jäsenyyttä (jostain syystä LTU:sta minulle tulee aina mieleen paljon mukavampi lyhenne MTU). Lieneekö sillä haettu kulttuurista vastavoimaa 1960-1970-lukujen muoti-ideologioiden ylilyönteihin. Tosin siinä vaiheessa, kun vahvuuslaskennat ovat vaihtuneet reserviupseeri- ja -aliupseerikerhojen illanviettoihin ja koulutushaaramerkit piirien ja liittojen kunniamerkkeihin, mielipiteet tasoittuvat. Elämänkaarikysymys kai tämäkin.