Agraarikulttuuria

Työssäni on muiden muassa sellainen etu, että ajankohdan ollessa muutoin vailla erityisiä velvoitteita voin pitää halutessani vapaata.

Tänään (tai kellonajan mukaan eilen) oli tuollainen päivä. Työasioita kyllä riitti yhdeksi aamutunniksi, mutta ne oli hoidettu neljällä pitkähköllä puhelulla. Suotuisa sää sai tarttumaan ruohonleikkuriin. Nurmi oli varhain alkaneen, joskin viileiden viime päivien hidastaman, kasvukauden vuoksi päässyt jo epäsiistiin mittaan. Oli korkea aika avata ruohonleikkuukausi.

Ruohoa riitti parin tunnin ajaksi, tai pidemmäksikin, kun viimeistelytyöt ruohosakset kädessä lasketaan. Vapaapäivän ratoksi tilasin pihaan siirtolavan. Pieneltäkin maa-alalta kertyy huima määrä puutarhajätettä. Edellisestä tyhjennyksestä on kaksi vuotta, ja nyt kuorma-auton lava täyttyy jälleen. Puutarhajäte on toki kompostoituvaa materiaalia, mutta mullaksimuuttumisprosessi on sen verran hidas, että jätevuori kasvaa pian liiallisiin mittoihin. Kärrättävää riittää viikonlopuksikin.

Blogistadissa liikkuvista muoti-ilmiöistä huolimatta vanha on usein hyvää. Talikko on erinomainen työkalu orgaanisen aineksen käsityönä toteutettavassa siirtelyssä. Se tosin voi olla joskus vaarallinen. Puoliksi maatunutta koivunlehtimassaa kottikärryyn nostaessani talikonpiikki kohtasi kumisaappaan aggressiivisissa merkeissä. Vika oli tietenkin talikonkäyttäjän puutteellisessa huomiokyvyssä. Hurjan hyvä tuuri, että jalka oli sopivasti viistossa asennossa niin, että saappaan kärki, jonka talikko puhkaisi, oli sillä hetkellä vailla ihmisruumiin osia. Piikki meni vasemmalta puolelta sisään ja tuli muutaman sentin päässä ulos. Siinä kohdassa ei varpailla olisi ollut mukavaa. Taitaa tulla asiaa kumisaapaskauppaan.

Uhrasimme palan hyvää nurmikkoa uudelle salaatti- ja yrttimaalle. Vanhan sijainti on auringonvalon, puiden ja rakennusten konstellaation suhteen huono. Näillä seuduilla maa on hyvin savista. Kaivoimme savimaata pois muutaman kymmenen sentin syvyydeltä keskustellessamme samalla kunnioittavasti entisaikojen pellonraivaajista. Usein kuulee valitettavan, miten stressaavaa elämä on nykyään. Luulen, että se oli monin verroin nykyistä stressaavampaa vaikkapa sata vuotta sitten, jolloin jo pelkkä elämän syrjässä kiinni pysyminen oli nykyistä paljon riippuvaisempaa paitsi omista tekemisistä myös täysin oman vaikutusmahdollisuuden ulkopuolella olevista asioista. Tämä on muuten seikka, joka - niin karu kuin romanttisen ajattelutavan näkökulmasta onkin - ei tee kaikesta vanhasta oletusarvoisesti huonoa.

Savelle löytyi oikea paikka siirtolavalta. Tilalle lähiaikoina multaa.

Illalla veimme kaksi mehiläispesää reilun kilometrin päähän pellonlaitaan. Hyvä lopetus maanläheiselle päivälle. Olin korkeintaan statisti, ja tunsin itseni suunnilleen kädettömäksi puolisoni ammattimaisen toiminnan rinnalla. Hänellä mehiläishoito lienee geeniperimässä. Tai sosiaalisessa perimässä ainakin.

Kissat tapaavat oksennella silloin tällöin. On sanottu, että siten ne puhdistavat suolistonsa karvoista, joita sinne joutuu ahkeran pesemisen myötä. Vilma on fiksu neiti tässäkin suhteessa. Oli laatoittanut saunan lattiaa. Se on helppo puhdistaa.