Miksi joka toisella savolaismiehellä on viikset?

Päivä kului tietokoneasennusaiheisessa seminaarissa Kuopiossa. Hämeen edustus saapui paikalle hieman myöhässä pikajuna 805:n tuomana. Itäisen Suomen rautatiemaisema ei kovinkaan paljon poikkea ruuhka-Suomesta. Pieksämäen vanhasta varikosta toki on aistittavissa menneen maailman kadonnut suuruus, mutta samanlaista kontrastia Savonradan ja pääradan välillä ei nykyisin ole kuin oli vaikkapa 1960-1970-lukujen taitteessa, jolloin Juhani Katajiston kaltaiset miehet tallensivat filmille itäisessä Suomessa pian katoavaa, edelliseltä vuosisadalta periytyvää, rautatiemaailmaa. Silloin se oli hyvin erilainen maailma kuin sähköistystä odotellut päärata.

Taisi olla itselleni ensimmäinen kerta Savonradalla matkustamista yli vuosikymmeneen.

Asemalta ammattiopistolle ei kartan mukaan näyttänyt olevan pitkä matka, mutta taksin ottaminen tuntui aikatauluun nähden korrektilta. Sain pyydystettyä samaan pirssiin Varsinais-Suomen edustuksen. Väittikö joku, että rumempi sukupuoli ei koskaan saa nauttia tarjotuista palveluista? Omaa rahapussia ei tarvinnut kaivella, kun guruprinsessa -- ilmaus todellakin täydellä kunnioituksella maan rautapuolen ykkösosaajatarta kohtaan -- vingutti luottokorttiaan. Kiitos kaunis :-)

Juttua olisi riittänyt vaikka miten pitkään, mutta auditorio piti tyhjentää klo 18 opiskelijoiden tentin vuoksi. Moni lähti jatkamaan juttua vieläkin vapaammassa ilmapiirissä kenties kurkunkostukkeen kanssa. Minulle riitti pizza torin laidalla. Aivan kohta nukkumaan.

Tivoli Sariola viihdytti harvalukuista yleisöä torilla viileässä kevätillassa. Tuomiokirkko on, ensimmäistä kertaa nähtynä muuten; tällä kolkalla kun tulee harvemmin matkusteltua, paljon komeampi luonnossa kuin kuvissa.