lauantaina, toukokuuta 22, 2004

Nollasummapeliä


Aamupäivän tulos oli siirtolavan täyttö. Miinuspuolelle jäävät oksasakset. Yritin katkaista niillä kuolleen pienen kuusen (tyvestä korkeintaan 25 mm), mutta se mitä katkesi, olivat saksien leuat. Jos dojolla vierailuista ei ehkä muuta suoranaista hyötyä ollutkaan, niin ainakin puristusvoimaa on kai harjoitettu. Isohampainen oksasaha ratkaisi tilanteen.

Me ollaan sankareita kaikki


Viimeöinen tekstini Auran rantain oppineen miehen innoittamana oli ehtaa kuutiopäisyyttä, amismia (niin hyvässä kuin pahassa) puhtaimmillaan, autoihin takertumisen mielessä. Jos siirrytään autoja tärkeämpiin asioihin eli ihmisiin, en kutsuisi itsensä yliarviointia mitenkään sukupuolisidonnaiseksi ongelmaksi. Massaviihteen ja osin koululaitoksenkin tukemana yltiöyksilöllisyys ruokkii itse kunkin käsitystä siitä, että oma asema olisi - tai ainakin tulisi olla - jollakin tavoin muiden yläpuolella. Pudotusta todellisuuteen ei aina voida riittävästi pehmentää.

Ei kommentteja: