Kotimatkalla

Hyvin nukuttu yö ja runsas aamiainen aloittivat päivän pirteästi. Kuten tavallista, seminaarin toisen päivän aamuinen osanotto ei ollut päätä huimaava. Väkeä tipahteli paikalle hiljalleen. Toisaalta poistumisliikenne alkoi puoliltapäivin. Omalla tavallaan ikävää suuren vaivan nähneelle ja mukavalla asenteella asioihin suhtautuvalle tutkintotoimikunnalle. On myönnettävä, että junayhteyksien takia itsekin poistuin noin puoli tuntia etuajassa.

Seminaari oli istuvan tutkintotoimikunnan viimeinen. Tutkintotoimikuntien kolmivuotinen toimikausi päättyy heinäkuussa. Tietokoneasennusalan tutkintotoimikunta on toiminut kiitettävällä tavalla demokraattisin ja keskustelevin periaattein järjestäen muun muassa tämän kaltaisia neuvottelupäiviä tai seminaareja, joissa todella keskustellaan eikä pelkästään oteta vastaan tiedonantoja ja toimikunnan määräyksiä. Asemansa perusteella tutkintotoimikunnat voisivat olla heidän ylhäisyyksiään. Ne ovat näyttötutkintoina toteutettavien ammatillisten tutkintojen järjestämisessä ja arvioinnissa maan korkein päättävä toimielin. Tutkintotoimikunnan asema ja tehtävät ovat koululaitoksessa verrattavissa lähinnä ylioppilastutkintolautakuntaan. Ammatillisia tutkintotoimikuntia on luonnollisesti enemmän, koska eri ammattialat tarvitsevat omat osaajansa päätöksentekoon (tutkintotoimikunnissa noin 2/3 jäsenistä edustaa työelämän eri tahoja ja noin 1/3 tutkinnon järjestäjiä eli koulumaailmaa). Toisaalta tutkintotoimikunnat ovat kooltaan suhteellisen pieniä, yleensä alun toistakymmentä henkeä.

Kotimatkasta tuli kaksinkertaisen hintainen. Ostin Kuopion asemalta cruisailulipun (Kuo-Pm-Jy-Hpk-Tpe-Tl) nauttiakseni pikkuratojenkin keväisistä maisemista – itse asiassa tuollainen lippu sopivat junat valiten oli 40 senttiä halvempi kuin suoran yhteyden lippu normaalilla pikajunalla (IC-junista ja vastavista puhumattakaan). Mutta onnistuin hukkaamaan lipun asemalaiturin tungoksessa. Ei muuta kuin pikajuna nro 80:n konduktööriltä lippu sinne, mihin käteisvarat antoivat myöten (Kuo-Pm-Jy) ja toivotaan, että Jyväskylän matkakeskukselta löytyy pankkiautomaatti. Haapamäen junan lähtöön kun ei ole vaihtoaikaa kuin vartin verran. Siinä ei ehtisi kovin paljon keskustassa vierailemaan. Taitaa olla niitä harvoja tilanteita, kun muovirahasta olisi todellista hyötyä.

Tätä kirjoitellaan pikajuna 826:n kyydissä (ja toivottavasti postitetaankin, jos pakettiradioverkko toimii), joka seisoo parhaillaan Lievestuoreen asemalla. Matkaevääksi hankittu Pepsipullo on avattu. Nörttihenkistä toimintaa?