Konservaattorille työtä

Suomela-niminen, ilmeisesti joka talouteen jaettava (piilo)mainoslehti referoi Taloustutkimus Oy:n pientaloasukkaille hiljattain tekemää tutkimusta. Omakotiasujat näyttävät tutkimuksen perusteella vanhanaikaisten arvojen selkärangalta. Ulkomaille ei matkustella, EU:ta vastustaa useampi kuin kannattaa, presidentiksi kaipaillaan vielä Kekkosta ja Mannerheimia, työmatkat kuljetaan omalla autolla, ja siivoaminen on naisten työtä. Konservatiivisia arvoja kannattavien eturyhmien näemmä kannattaisi ryhtyä jakamaan tonttimaata, tukemaan rakennuskannan perusparannustoimintaa ja harjoittamaan muuta omakotiasumista edistävää politiikkaa. Ehkä konservatiivisuus kasvaa juuri omassa maassa, konkreettisessa omistamisessa. Eihän tuosta ole kuin 86 vuotta ensimmäisestä kerrasta ja kuusikymmentä vuotta toisesta, kun yhteiskunnan sisäinen vakaus luotiin juuri jakamalla ihmisille maata.

Viherpiiperrystä

Sävyt muuttuivat päivässä vihreävoittoisiksi. Reipas tuulenhenkäys on puhallellut ympäriinsä jotakin nenää kutittavaa. Aivasteleminen käy kurkkuun, kun ei ole nuhaan tottunut. Vuosikausiin minulla ei ole ollut enää hankalia allergiaoireita. Viimeisen kerran niistä taisi olla todellista haittaa peruskouluaikana kesätöissä. Silloinen allergialääke, muistaakseni Lunerin nimeltään, oli sivuvaikutuksiensa vuoksi ikävähkö ruumiillisen työn tekijälle.

Pidettiin luontaistuotevalmisteita miten vain poliittisesti epäkorrekteina, on perillavalmiste ollut juuri sopiva hoitokeino nykyisiin vähäisiin allergiaoireisiini. Se pitää aivastelun kurissa aiheuttamatta monille apteekkituotteille ominaista väsymystä.