Ohjelmisto-ongelmia ja matkustelua

Työmaalla pidettiin taas näyttö parin kuukauden hiljaisemman jakson jälkeen. Kyseessä oli tietokoneasentajan ammattitutkinto ja aiheena ohjelmistojen käyttö ja asennus. Toisinaan kritisoidaan ohjelmisto-osaamisen sisältymistä tietokoneasentajan ammattitutkintoon, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseessä on tärkeä aihe. Mikäli tietokoneasentaja sijoittuu atk-tukitehtäviin - kuten usein sijoittuukin - on tärkeää tuntea yleisesti käytössä olevia työvälineohjelmistoja, jotta osaa avustaa ja neuvoa niiden käyttäjiä, räätälöidä ohjelmia asetusten muokkauksen ja makrojen avulla ja ratkaista ohjelmien käyttöön liittyviä ongelmia. Toisin kuin niin sanotut rautapuolen osaajat usein ajattelevat, ei nykyaikaisten laajojen toimisto-ohjelmistojen ammatillinen osaaminen ole myötäsyntyinen piirre. Tämän päiväinen puhui melko karua kieltä: kahdestatoista osallistujasta viisi suoritti tehtävät hyväksytysti. Vaikeita nuo arkipäivän käyttöön ja perusasetusten muokkauksiin liittyvät tehtävät eivät minusta olleet, mutta vaativat runsaasti huolellisuutta.

Testikäyttöön tilaamani uusi vimpain seikkaili kuljetusfirman mukana pitkin eteläistä Suomea. Portinvartijan karkumatka tuntui ärsyttäneen kovasti laitetoimittajaa. Yritin rauhoitella kertomalla erään kaapelianalysaattorin matkailuharrastuksesta. Kohtuullisen puhelin- ja sähköpostiliikenteen jälkeen selvisi, että laitteen Hyvinkään reissusta oli kehkeytynyt Slovenian ulkomaanmatka.

Mun kasa ei ole hyvä kasa

Illalla puolisoni lähdettyä kuorotytöksi sain hetken mielijohteesta päähäni lähteä poikkeamaan ampumaradalla. Paikalla sattui olemaan puolituttu mies ammunnanjohtajana. Käteen olisi tarjottu ison näköinen pyssy. Pyysin josko sen voisi vaihtaa ilma-aseeseen, mikä kävi päinsä. Sain urheilullisen näköisen ilmapistoolin. Olen harjoittanut ammuntaa äärimmäisen harvoin, oikeastaan vain kertausharjoitusten tai vastaavien yhteydessä, ja vielä harvemmin lyhyellä aseella. Radan vakiokäyttäjät seurasivat jonkin aikaa silmä kovana uuden tulokkaan ensimmäisiä yrityksiä. Mikäs siinä, varsinkin kun sain hyviä neuvoja. Kun herrat huomasivat, että ei tässä ainakaan kilpa-ampujakandidaatti ole kyseessä, he jatkoivat omia ammuntojaan ruutiaseilla.

Ihan mukavaahan tuo oli, vaikka tuuli tuntui vievän osumat mihin sattui ;-) Kasaa ei oikein päässyt syntymään. Käsi ja silmä väsyivät nopeasti. Harjoituksen puutetta.

Aikani poksauteltuani kysyin asevuokran, luotien ja taulujen hintaa. Maksuksi riitti maininta soveltuvasta jäsenkortista.

Arvot tasan

Radiouutiset tiesivät kertoa, että Hämeen monitiedekuntaisen yliopiston rehtoriksi valittiin professori Krista Varantola. Hänen kerrottiin olevan ensimmäinen nainen kyseisessä virassa. Minulle jäi mieleen, että kun ehdokkaita esiteltiin jossakin lehdessä (olisikohan ollut Aikalainen), hän oli ainoa, jonka puolison tieteelliset ansiot erikseen mainittiin. Se ei näyttänyt kovin reilulta Varantolaa itseään kohtaan.

Joka tapauksessa lähes minkä tahansa oppilaitoksen rehtorin tehtävä on yksi niistä mitä monituisimmista ammateista, joissa sukupuolella ei ole merkitystä ammatissa menestymisen kannalta.

Mediassa asioita mielellään sukupuolistetaan. Miksi?

Entä parantaako tasa-arvoa se, että sukupuolta usein erityisesti korostetaan, jos nainen on tullut nimetyksi korkea-arvoiseen tehtävään. Eikö tuollainen ylläpidä sitä ajattelutapaa, että naisten eteneminen työuralla niin pitkälle on harvinaista? Kun näkemystä tuolla tavoin uusinnetaan, siitä tulee normaalina pidettävä asiaintila.

Pilailevat piskit

En ole keksinyt minkäänlaista aprillijuttua, mutta Pinseri-logo oli hauska. Se oli hauska jo siitäkin syystä, että web-sivuilla olevat virallisen oloiset logot ovat hienoja. Pinseri-noteerauksesta kertovahan oli kuin aktiiviharrastajan pinssi pikkutakin rintapielessä. Ammattilaisten weblogissa sellainen olisi sopinut HTML- ja CSS-validointimerkkien rinnalle. Ja olisihan se samalla lohduttanut meitä, joilla ei ole kuukkelinkuvaa ripustettavaksi näytille. Tuosta viimeksi mainitusta näkökohdasta - varsinkin Pinseri-logon kevyen muodonmuutoksen jälkeen - tulee mieleen jossakin kärkipään huumoriblogissa kirjoitettu sanaleikki huputetuista huippumiehistä vs. huiputetuista huppumiehistä :-)