Sitä samaa

Päivän ohjelmassa oli taas messuamista ja maantiekilometrien nielemistä lentokoneen ohjaamoa muistuttavan tuulilasin läpi katsottuna. Markolle suuret kiitokset ajokilometreistä puolien jakamisesta. Ei sillä, ettenkö viihtyisi auton ratissa, mutta melko vähän ajavana puutumus iskee jo varhain.

Monelle käytännön elämässä tarpeeton teknillinen perimätieto jatkaa siirtymistään uudelle sukupolvelle. Nuoret tapiolalaiset miehet hamstrasivat urakalla harvat jäljellä olevat harmaat raamatut. Kirjatietoa toki saa sitä kaipaava aina tavalla tai toisella, mutta moni pitänee arvatenkin tiedostamattomasti sen omaksi hankkimista jonkinlaisena initaatioriittinä, merkkinä sitoutumisesta.

Itse törsäsin kotimaiseen militariakirjallisuuteen. Kevyttä ja tarpeetonta pilkunviilausta: En keksi hyvää syytä siihen, miksi kuvassa on kuvateksti, joka kertoo Fokker DXXI -hävittäjälentokoneen (linkin takaa tarjolla piirroskuva) merkityksestä talvisodassa, mutta lentokone kantaa jatkosodan aikaista itärintamatunnusta. Luulen että asialla on paljonkin tekemistä sen kanssa, että oli saatu painettua jatkosodan aikainen värivalokuva. Miksi mustavalkoinen kuva ei olisi kelvannut, jos kuvan tarkoitus oli kertoa ajasta, josta värivalkokuvia ei ole säilynyt? Näyttävyys ennen historiallisuutta?

Iltapäivän lyhyellä happihyppelyllä aurinko haki lämpimiä värejä töölöläisten kivitalojen seinistä. Maalaispojan silmiin arvokkaat talot näyttävät viisailta. Hiljentyvät kadut olisivat houkutelleet pidemmällekin kävelylle.

Illalla Hervanta jäi vetämään vaaleaa pyjamaa päälleen yöpuulle käydessään. Niinikään pastellisävyyn pukeutunut Linnainmaa toivotti hyvää yötä. Huomenna herätään taas yhtä päivää keväisempinä.