Webbimutinaa

Kiire, todellinen tai pelkkä tuntuma, hävisi iltapäivän kääntyessä lopuilleen. Nuorten miesten kanssa lastattiin auto ja käytiin moottoritien varressa kahvilla.

Kritiikki taannoisesta Teknologiasäätiön jakamasta Millennium-palkinnosta on kiirinyt yhä useampiin medioihin. Erikoista sinänsä, että weblogeissa - tai siinä kapeassa otoksessa, jota aktiivisesti seuraan - ei ole asiaa isommin kommentoitu. Ehkä tällä rintamalla se ei ole sopivaakaan ainakaan poleemisessa mielessä. Eihän NKP:n keskuskomitean jäsentenkään into kyseenalaistaa Leninin saavutuksia ollut kovin suurta, jos vertaus sallitaan.

Yhteiskunnallisia asioita vihreästä näkökulmasta tarkastelevan Elonkehä-lehden pääkirjoitus kaipasi palkittavaksi kovempaa teknologiaa kuin mitä viestintätekniikka on. Ympäristö- tai energiateknologinen innovaatio olisi varmasti tyydyttänyt lehden linjoja. Sen sijaan kritiikin toisena perusteena käytetty WWW:n heikko saavutettavuus kolmannessa maailmassa vesittäisi varsin monen muunkin tuoreen teknologisen innovaation palkitsemismahdollisuudet. Ottamatta kantaa asian suhteen esitettyihin oikein vai väärin -kysymyksiin, luulen WWW:n tyyppisen viestintätekniikan nostamisen korokkeelle olevan soveliasta ja poliittisesti korrektia ainakin kahdesta syystä, ja siksi riskitön ja sovelias valinta.

Ensinnäkin se on demokraattista, koska suuri osa välittömästä kohdeyleisöstä tunnistaa tekniikan, ja moni jopa voi aivan perustellusti pitää itseään sen asiantuntijana. Palkitseminen kasvattaa koko tämän joukon itsetuntoa. Tässähän palkitaan samalla melkein koko kansaa!

Toiseksi uudehkon tekniikan haaran innovaatio on vielä suhteellisen helposti liitettävissä yhden ihmisen nimeen - jos ei muuten niin siitä syystä, että innovaattori on uutukaisensa ansiosta saanut julkisuutta, joka vielä hyvin muistetaan. Vakiintuneilla ja "kovan teknologian" aloilla näin ei välttämättä ole. Tässähän palkitaan melkein tuttua miestä!

Palkitun teknologian soveltamiskysymykset sen sijaan näyttävät herättäneen weblogistien keskuudessa enemmänkin keskustelua. Vaikea ottaa Pinseri-kysymyksiin kantaa. Listaa voi epäilemättä aina pyrkiä kehittämään nykyistä yhteisöllisempään ja keskustelevampaan suuntaan, mutta kuten mitä monituisimpiin verkkovuorovaikutusta kehittämään pyrkiviin ryhmätyö-, opetus- ja vastaaviin järjestelmiin tutustuneet ovat varmasti joskus joutuneet huomaamaan, yhteisöllisyyden kehitystasolla ei tarvitse olla juurikaan tekemistä teknisen kehitystason kanssa. Minusta vain keskusteluaktiivisuus voi tämänkaltaisessa mediassa olla yhteisöllisyyttä suoraan tuottava muoto, ja siinä teknologiset uudistukset saattavat osoittautua nörttitermein ilmaistuna kuolleen kanan heilutteluksi.

Maalaisen esittämä kritiikki sijoituksiin perustuvaa listan kiinnostavuutta kohtaan asettaa enemmänkin kirjoitusmotivaation ja listasijoituksen suhteeseen kuin teknisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä, ja siksi se on hyvin mielenkiintoista. Vaikka nyt epäilemättä syyllistyn taas kerran ylimielisyyteen, väitän että listasijoituksen ja kirjoitusmotivaation yhteys piilee kirjoittajan omassa päässä ja on haluttaessa katkaistavissa tai uusinnettavissa siellä. En liene ainoa, joka omien arviointiperusteidensa näkökulmasta uskoo joillakin vaatimattomilla sijoituksilla kirjoittavan motivoituneempia ja aktiivisempia tekijöitä kuin joillakin korkeilla sijoituksilla.

Minusta tärkeintä listan kehitystyössä - ellei sen toiminnan perusperiaatteita uudisteta täysin esimerkiksi siirtymällä kaupalliseen toimintaan - on se, että ylläpidon ja kehitystyön tuottama vaiva niiden tekijöille pysyy kohtuudessa. On turvallista, että ylläpitäjänä toimii Sami Köykän kaltainen ammattimies. Yli-innokas kirkasotsainen harrastajataho saattaisi joutua helposti kiusaukseen pyrkiä johonkin tavoittamattomaan ja sitten väsähtää.