Avaruuskissa

Vilma-kissamme joutui tänään luopumaan pentujentekomahdollisuudesta. Kauniilla ja hyväkäytöksisellä bengalilais-maatiaisella olisi varmasti ollut hyviä geenejä tarjottavana jälkipolville, mutta kissafarmia emme kuitenkaan voi perustaa.

Eloisan eläimen luontaisen kiipeilyvietin hillitsemisessä saa toipilasaikana olla tarkkana. Alakerrassa hankalasti kiivettävä saunan leveä ikkunalauta viehätti kovasti jo muutaman tunnin päästä heräämisestä. Leikkaushaavan nuolemista estävä kaulus on veikeän näköinen. Ennen sellaisen sijasta käytettiin eräänlaista haalaria, mutta tämä päältä avonaisen avaruuskypärän mieleen tuova ratkaisu on kuulemma parempi, kun haavan päällä ei ole hautovaa kangasta. 2000-lukulaisen avaruusajan lemmikki.

Tao-Tao, liian suuri pandakarhu

Työmaalla testattava Panda-merkkinen virustorjuntalaatikko ei ollut yhteistyöhaluinen. Monenmoisten kytkentä- ja konfigurointiyritysten jälkeenkin laite halusi estää kaiken verkkoliikenteen. Panda toki on pyöreä otus, mutta ei kai sen pitäisi sentään sadan miljoonan bitin levyistä väylää pystyä tukkimaan? Pelkään, että ongelmalla on jotain tekemistä sen kanssa, että vahtikarhua ei yritetä asettaa luontaiselle elinalueelleen puhtaasti sisäverkon ja ulkoverkon rajalle, vaan sisäverkon ja seutuverkon - eräänlaisen välimuodon - rajalle, jossa sisääntuleva liikenne tulee virtuaaliverkkotietoineen kuitumuuntimen kautta ns. truncina kytkimelle. Niin laitetoimittajan kuin omankin järjen mukaan laitteen pitäisi toimia kuitumuuntimen ja kytkimen välissä yhtä lailla kuin oppikirjamallissa reitittimen ja kytkimen välissä, mutta kun ei niin ei. Blogistanissa kun vähintään joka toinen lienee atk-ammattilainen, rohkenen kysyä, olisiko teillä hyvät lukijat ongelman ratkaisuun ideoita? Vai pitäisikö vahtikarhua ruokkia ensin bambunversoilla?

Laite on fyysisiltä mitoiltaan vaikuttava. 19-tuumaisessa laitetelineessä saisi olla syvyyttä kaksin verroin tavallisten kytkinten mitoitukseen verrattuna, jos niiden turvaksi haluaa ruuvata vahtikarhun.

Pikainen Tampereen käynti

Talvella suorittamani tietoturvallisuuskurssin koetehtävänä ei onneksi ollut vahtikarhun kesyttämistä. Olisi tulos jäänyt tämän päiväisen kokemuksen perusteella heikonlaiseksi. Taisin taannoin mainita, että kurssin loppukoe oli monivalintatehtäväpainotteinen. Työpäivän jälkeen poikkesin Tampereella katsomassa, josko tenttituloksia olisi julkaistu. Lieneekö ollut arpaonnea, kun olin näemmä onnistunut arvosanalla 2+. Kalevankankaan akatemiassa on voimissaan arviointiasteikko 0 ... 3. Helsingin vastaavassa sitä kuulemma ollaan muuttamassa välille 0 ... 5.

Mukaan tuli otettua jälleen nuo mainiot ilmaisjakelulehdet. Aikalaisessa oli iso juttu itsestään Blogistanin presidentistä.

Kotiin palatessa rautatieasema vilisi ihmisiä, mutta lipunmyyntijono eteni nopeasti. Nopeammin kuin lippuautomaatin jono. Moni halusi Turkuun päin junan täyttöasteesta päätellen. Turun junilla matkustaessa tulee toisinaan mieleen, että jos Ratahallintokeskukseen ja VR Osakeyhtiöön lähettäisi oikein hienolla veturinkuvalla varustetut anomuspostikortit, suostuisivatkohan he avaamaan uuden seisakkeen Tl-Tku-rataosuudella noin kilometrillä 150+500 :-)