Asioilla on tapana selvitä

Linja-autofirmalle kiitokset lakin talteenotosta. Nyt ei aamullakaan päätä palele, ja uskalsin käydä töiden jälkeen kaljunkiillotuksessa.

Auton starttiongelmien syy oli kaikessa yksinkertaisuudessaan akun varauksen outo purkautuminen. Ratkaisun kävin lainaamassa veturitallilta. Aperitiiviksi pieni kulaus akkuvettä kennoihin, ja potilas alkoi heti ottaa ahnaasti vastaan kuuden ampeerin paksuista virtaa. Oudoillakin asioilla toki on syynsä. Olisi pitänyt huomata lainata samalla ainakin ominaispainomittari.

Jätin akun nauttimaan virtaa, ja kokouksen jälkeen sitä riitti kevyesti starttimoottorin pyörittämiseen. Kokeilin ajaa isoa tietä Pirkanhoviin saakka, eikä auton omakaan laturi osoittanut pelistä pois olemisen merkkejä. Näinköhän helposti tämä kävi?

Pieniä ovat arjen tekemiset, kun verrataan hänen tekemisiinsä. Parhaat onnittelut! Tuo jos mikä ansaitsisi olla lähipäivien isommissakin lööpeissä.

Ylimielisyyttä vielä kerran

Katja Kivilahti tulkitsi perjantaisen tekstini sangen mielenkiintoisella tavalla. Kirjoitan epäselvästi, mutta missään tapauksessa en myönnä kuitanneeni Kivilahden tekstejä räyhäämiseksi. Blogien lukemista vuoden päivät harrastaneena luulisin jo osaavani erottaa räyhäämisen asiallisesta tekstistä. Luulen, että emme kykene jatkamaan keskustelua varsinaisesta asiasta, eikä kommentointimahdollisuuden puuttuminen blogistani liene ainoa syy (selkeä puute se toki on). Toistemme mielipiteitä emme pysty muuttamaan, eikä sen pidä olla keskustelun tarkoituskaan. Käsitykset ihmisyhteisöissä vaikuttavista toimintakäytännöistä ja toimijoiden välisistä suhteista ovat paljolti subjektiivisia totuuksia. Mutta kun palautteesta päätellen onnistuu kategorisesti aiheuttamaan tarpeetonta mielipahaa keskustelun muille osapuolille (mielipaha on kai huono ilmaisu, mutta en nyt keksi toistakaan), on hyvä ymmärtää säätäytyä hiljaisemmalle.

Siinä suhteessa kyllä tunnustan yli- tai sanotaanko paremminkin matalamielisyyteni, että eilinen Kysynvaanin kirjoitus mielestäni vei blogiparodiat aivan uusiin sfääreihin. Täältä takarivistä kun on ylimielisen helppoa ja turvallista naureskella, isojen tyttöjen ja poikien härnätessä toisiaan samaan aikaan kun oma tyylitön, linjaton ja mielenkiinnoton nahka on sanansäilän käyttäjiltä turvassa.

Jollei ylimielisyyttä, niin ainakin nostalgista ylhäisyydentunnetta palautti mieleen Tommi Perkolan tarjoama linkki monarkistiystäväämme. Joskus Klaun kotisivuilla oli allekirjoittanutta lähes imarteleva tekstinpätkä, mutta kyllä varsinainen beneficium ja ritariksilyönti tapahtui karummissa olosuhteissa, kuten Googlen kronikka täten, täten ja täten muistaa. Se on kuulkaas sillä tavalla, että ihan kuka tahansa ei aatelisarvoja jakele ;-)