Palataan asiaan

Katja Kivilahti pahastui toissapäiväisestä kouluarviointien jälkivaikutuksiin liittyvästä kirjoituksestani. Ensimmäiseksi esitän Kivilahdelle anteeksipyynnön, mikäli teksti oli loukkaavaa.

Mielipidettäni asian suhteen en ole valmis muuttamaan. Puheena olleissa tapauksissa arviointi on lähes poikkeuksetta ollut paitsi menetelmällisesti huonoa myös epäoikeudenmukaista. Tämän asian ymmärtäminen on avain sen voittamiseen, koska tätä kautta ulkoa annettu latistava arviointi näyttäytyy määritelmällisenä virhetoimintona. Täten ymmärtää myös arvioiden pohjalta syntyneiden rajoitteiden eläneen lopultakin vain omassa mielessään. Itsensä näkeminen muinaisten opettajien taluttaman orjan sijasta hiukan hassuna turhien uskomusten uudistajana voi olla lähestulkoon katarttinen kokemus. Arviointiin ja sen vaikutuksiin pätee ajatus, jonka mukaan se, mikä on alunperin perustunut virheellisiin päätelmiin, ei voi kestää ellei sitä aktiivisesti uusinneta, toisin sanoen tavalla tai toisella huijata jotakuta. Vuosia tai vuosikymmeniä varsinaisten tapahtumien jälkeen huijari ei voi olla enää juurikaan muu kuin se, joka uskoo alkuperäistä huiputtajaa ja siten huijaa itseään.

Myönnän kirjoittaneeni väärin, kun käytin syyttää-verbiä. Itsensä syyttäminen ei ole sen oikeampi selviytymisstrategia kuin vanhojen opettajiensa tai koulujärjestelmän syyttäminen. Sen sijaan itsensä arvostaminen on.

Lopuksi: Sukupolvemme, joka niin mielellään korostaa itsenäisyyttään ja riippumattomuuttaan, ei pidä jäädä rähmälleen ainakaan elämänkaaren alkuvaiheiden auktoriteettien eteen :-)

Viime syksynä kävimme blogien välityksellä ainakin Jari Vaarman kanssa samansuuntaista keskustelua toisesta peruskouluasioihin liittyvästä aiheesta. Paljon puhuttu objektiivinen totuus kun tämänkaltaisissa asioissa tahtoo olla varsin subjektiivinen, kiitän Kivilahtea samoin kuin aikanaan Vaarmaa omien perusteltujen ja vastaansanomattomien tuntemustensa tuomisesta mukaan keskusteluun. Verkkokeskusteluilla on tietämystä kasvattava vaikutus.