Urheilujuhlan tuntua

Lauantaipäivä meni laturetkellä Lahdessa. Sunnuntaihiihtäjän kannalta kustun tapahtumaa laturetkeksi, vaikka joillekin se on kilpailukin. Enemmistölle noin viidestä tuhannesta osallistujasta varmasti kuitenkaan ei. Varsinaisen kisan voitti tänäkin vuonna Mika Myllylä. Ei hän taida mitään isompaa Lahti-allergiaa potea.

Hiihdin nyt kuten muulloinkin, kun tapahtumaan on tullut osallistuttua, lyhyen matkan eli niin sanotun mustikkasoppasarjan. Se lähtee matkaan viimeisenä (takavuosina, kun pitkä matka starttasi Hämeenlinnasta ja lyhyt Lammilta, mustikkasoppasarjalaiset tosin "kiilasivat" pitkänmatkan kiitäjien väliin) ja pysyy pois kovien menijöiden jaloista, mikä on aivan oikein. Lyhyt lenkki on vaihdellut pääreitin pituuden ja säätilan mukaan 25 ja 42 kilometrin välillä niinä vuosina, kun itse olen ollut ladun tukkona. Nyt se oli 30 km.

Lahteen oli ennustettu päiväksi lämpöasteita, mutta lumi pysyi pakkasen puolella. Ensimmäinen puolikas matkasta meni hiihtosuunnistuksen merkeissä sikäli, että latua sai tosissaan hakea. Edellä hiihtäjät olivat tallanneet ladut pöhryisiksi tai paikoin jäisiksi uriksi. Sellainen meno on yllättävän raskasta.

Järjestelyt olivat loistavat, kuten tavallista. Huolto pelaa ja hiihtäjät voivat keskittyä kilpailemiseen, aikatavoitteeseen, matkasta tai seurasta nauttimiseen tai kuka mihinkin. Missähän muualla muuten maistuvat yhtä hyvältä suolakurkut tarjoiltuna samasta kulhosta, johon juuri laittoi kätensä nenäänsä niistänyt edellähiihtäjä ;-). Vanha vitsi, tiedetään. Tosin mielestäni tänä vuonna tapahtui järjestäjien toimesta pieni etikettimoka. Meillä lyhyen matkan menijöillä oli keltapohjaiset osallistujanumerot, muilla valkopohjaiset. Hieman sama, jos armeijassa korpraalin arvomerkiksi yhtäkkiä määrättäisiin vaakunaleijona.

Jos ei oteta huomioon alkumatkan lähes laduttomia taipaleita (joilla paras "voitelutekninen" kikka olisi kai ollut vapaan tyylin käyttö, jos se olisi sallittu), oma voiteluni onnistui hyvin. Luisto oli olosuhteisiin nähden paperilla liian kovaa (ei luisto-ongelmia missään) ja sitä tasapainotti kuumana levitetyn pohjavoiteen ja Startexin "tervakakkosen" yhdistelmä. Ei juuri lipsunut.

Moni varmasti asettaa kyseenalaiseksi laturetkeilyn tämänkaltaisessa massatapahtumassa. Niin noloa kuin se onkin, on pakko myöntää, että viimeisessä laskussa jo lapsuudesta saakka joukkoviestimien kautta tajuntaan taotulle kuuluisalle hiihtostadionille on sitä jotakin :-)

Pari valokuvaakin tuli reissussa otettua.

Oli kiva ajaa autolla pitkästä aikaa vähän pidempää matkaa, vaikka loskaiset maantiet enteilivätkin jo kevättä. Takaisinpäin tullessa oli aikaa kiertää pikkuteitä.