Kuluttelen aikaa

Tänään oli talvilomanpätkäni ensimmäinen päivä. En oikein osannut käyttää sitä. Nukuin liian pitkään. Kun normaalisti nousee arkiaamuina viideltä, kokee muutaman tunnin pidempään nukkuneena päivän olevan jo puoliksi ohi.

Öinen lumisade tarjosi puuhaa toviksi. Postin tuoma paikallislehden viikoittainen ilmaisjakelunumero tuli luettua tarkkaan. Muina tuomisina oli laskut sähkön ja tiedonsiirtokaistan kuluttamisesta. Roska-auto haki jätesäkin. Kuorma-autoilija ripusti tapansa mukaan uuden säkin valmiiksi paikalleen telineeseensä. Ainoa kerta, kun hän ei näin tee, on viimeinen tyhjennyskerta ennen joulua, jotta säkin kylkeen painettu joulutervehdys päätyy asiakkaan nähtäville. Säkin ripustaminen on pieni vaiva asiakkaalle. Niin se on palvelun tuottajallekin, mutta vaikutus asiakkaan näkemykseen palvelun laadusta on suuri.

Ladulla oli raskas keli iltapäivän aikana hippuilleen puuterilumen vuoksi. Peninkulman matka tuntui kahdelta.

Henkeä, ravintoa ja hengenravintoa

Tänään oli myös tuhkakeskiviikko, kirkollisen perinteen mukaisen paaston ensimmäinen päivä. Rami Halosella on kunnioitettavan hengellinen näkemys paastoajan tarkoituksesta. Tässä kommuunissa olemme jo vuosia muistaneet paastonaikaa pidättäytymällä lihan syönnistä ja joistakin - järjellä ajatellen muutoinkin tarpeettomista - nautintoaineista. Kun seuraavan kerran aamukahvi höyryää kupissa tai saunan aiheuttamaa nestevajausta täydennetään kylmällä oluella, on kevät todennäköisesti jo melko pitkällä. Lihaa tulee muutoinkin syötyä melko harvoin, ja sen puuttumista paastoajan ruokavaliosta ei juuri huomaa. Tuollaisella paastolla ei ole juurikaan tekemistä hengellisyyden kanssa. Turhien, osin haitallistenkin, vatsan nautintojen pois jättäminen on viime kädessä ruumiin palvontaa. Tosin ainahan voidaan 1. Kor. 6:19:ää sopivasti tulkitsemalla löytää kannustetta kaikenlaiselle "temppelin" remontointitoiminnalle.

Puolisoni kertoi taannoin, miten naapuriseurakunnan kirkkoherra, innokas suunnistaja, oli jonakin keväänä pohdiskellut, millaista olisi hänen elämässään oikea paasto, jossa todella kokisi luopuvansa jostakin. Hänelle luopuminen päivittäisistä juoksulenkeistä olisi ollut sitä. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko, ja seurakunta sai nähdä paimenensa entiseen tapaan juoksemassa kevättalvisia teitä.

Ilta kului paikallisen kirjakaupan alennushyllystä kotihyllyyn siirtyneen Esa Saarisen kirjoittaman länsimaisen filosofian historian parissa. Tuo alunperin jo 1980-luvun puolivälissä ilmestynyt kansanomainen yleisesitys lienee ainakin joskus kuulunut "lukioälykköjen" suosikkeihin. Aikanaan auskultoinnin päättötyössäni erehdyin viittaamaan jossakin muistaakseni Berkeleyn ideoita sivunneessa maininnassa - älkää suotta kysykö, mitä tekemistä piispa Berkeleyllä on ammattikoulupedagogiikan kanssa - kyseiseen opukseen, mikä toi työn opponoijalta hieman huvittuneissävyisen kommentin. Hänen käyttämänsä termi oli minusta vielä kuvaavampi kuin "lukioälykkö", mutta harmikseni en tarkkaa muotoa enää muista.