Annankatu 15 vähemmän kylmänä talviaamuna

Aamulla koettiin sellainenkin ihme, että Helsinkiin menevään Intercityyn myytiin enää käytäväpaikkoja. Tavanomaista useampi lienee lähtenyt junalla peläten lumituiskujen jälkivaikutuksia parkkipaikkojen löytymisiin.

Pääkaupungissa ohjelmassa oli opetusministeriön seminaari. Paikkana oli viehättävä Tekniska föreningen i Finlandin tila Yrjönkadulla kauniiden jugend-rakennusten koristamassa ympäristössä. Aikaa oli ennen alkamista sen verran sopivasti, että oli pakko käydä vilkaisemassa, miltä Annankatu 15 näyttää (vähemmän kylmänä) talviaamuna. Ei ihan tältä, mutta paikalla kaupiteltiin nykyisin ainakin taidetta, erävaellusvarusteita ja kampaamopalveluita.

Vastoin yleisiä tapoja tilaisuudessa esiteltiin valmisteluvaiheessa olevaa asiakirjaa, tänä vuonna päättyvän koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian seuraajaa, joka päällisin puolin toistaa edeltäjistään tuttuja fraaseja tasa-arvoisista tietoverkkojen käyttömahdollisuuksista, sähköisten aineistojen ja oppimateriaalien laajasta saatavuudesta ja muusta sellaisesta. Opetusministeriössä jaksetaan uskoa ICT-sektorin voimaan huolimatta joukkoirtisanomisista. Alan odotetaan muuntuvan voimakkaan pienyritysvetoiseksi, mutta säilyttävän merkityksensä talouskasvun veturina.

Varsinainen pääteema koski PK-yritysten atk-koulutustarpeita. Mielenkiintoista, mutta ei lainkaan yllättävää oli, että eri puolilla Suomea tehdyissä kartoituksissa yrittäjät kokivat suurimmaksi oppimistarpeekseen edelleen perinteisten toimisto-ohjelmistojen hallinnan. Toiminnanohjausjärjestelmää myydään pienyrityksiin jo radiomainonnallakin, vaan onko maaperä vielä otollinen sellaiseen, jos jo Microsoftin Accessin osaamisen nähdään avaavan hurjia kehitysnäkymiä monessa verstaassa?

Ruoka oli luvattoman hyvää ja kahvia sai liikaa. Arvokkaan oloinen jo ikään ehtinyt ruotsinkielinen herraseurue nautti lounasta klubihuoneen puolella. Kaikentietävät ihmistuntija-weblogistit, milloin insinöörin ideaalityyppi muuttui sivistyneestä herrasmiehestä "ATM-insinörtiksi"?

Asemalle päin kävellessä yksi jalkakäytävä oli suljettu. Kaksi kiinteistönhoitajaa lapioi korkean vanhan kivitalon katolta lunta alas. Ei sopisi allekirjoittaneen kaltaiselle akrofobikolle tuollainen työ. Lieneekö tuollainen näkymä kovinkin harvinainen Helsingissä, koska vastapäisellä jalkakäytävällä varsin moni seisoi ylöspäin katsellen ihmettelemässä miesten työtä.

Kotimatkalukemisiksi tarttui Dataclubin kirjakaupasta Windows Server 2003 -aiheinen paksu opus. Pidän tuollaisista sertifikaattitutkintoihin valmistavien koulutusten oppikirjoista (oltiin tutkinnoista muuten mitä mieltä hyvänsä), koska niissä väännetään asiat rautalangasta käytännöllisin esimerkein. Käytännön työn oppikirjoja parhaimmillaan, joskaan ei varmasti konstruktivistisimmillaan.

Intercity toi takaisinkin päin. Nyt se ei ollut kovin täynnä. Mutta radion kuuntelumahdollisuus puuttui näistä hieman vanhemman sukupolven vaunuista.

Illalla Startexin Tervakakkonen osoittautui hyväksi pitovoiteeksi. Alijäähtynyt tihku teki ladun kosteaksi. Aluksi se tuntui nopean liukkaalta pinnalta, mutta kävi vähitellen raskaaksi.

Nyt pitäisi olla paperit kunnossa seuraavaa pääkaupungin matkaa varten. Taitaa uni maittaa.