Pyhäillan rauhaa

Puolisoni vietti iltapäivän Hämeenlinnan raatihuoneella Tapiola Sinfoniettan konsertissa. Olin kuvitellut taloa tai jotakin sen suoraan alenevan polven edeltäjää alunperin 1700-luvun tuotokseksi, mutta se onkin kivijalasta kattoon saakka 1880-luvun uusrenessanssia. Joka tapauksessa hyvin kaunis rakennus.

Toiset lumityöt osuivat valon ja hämärän rajalle. Itäiseltä taivaalta pilvet ohenivat. Outo palaneen katku osui nenään kesken töiden. Se ei tullut veturin ajojohtimen ja radan ajolankojen välisestä kosketuksesta. Ratapenkan viereen oli jumittunut moottorikelkka. Huviajelijan toveri kääntyi takaisinpäin, ja hetkisen huoltotöiden jälkeen molemmat kelkat jatkoivat matkaa. Kaksitahtisen moottorin pakokaasujen tuoksu on nostalginen.

Illan ääni on uunissa rätisevä liekki.