Luminen siivouspäivä

Tänään pääosa tämän kommuunin asukkaista vietti vapaapäivää. Yhdelle se ei sitä ollut, kun kissanpäivä keskeytyi milloin missäkin huoneessa huonekalujen siirtelyyn, pölynimurin huminaan ja muuhun hälinään.

Märkä lumi uhkasi kastella matot jo tamppaustelineellä. Lumitöitä sai tehdä pariin kertaan ja lisäksi avata muutaman kerran erikseen pihatien pään auran jäljiltä. Tämä taisi olla niitä päiviä, jolloin jokaisesta tienvarren asukkaasta tuntui, että aura onnistui heittämään lumet koko tien pituudelta juuri heidän pihatiensä päähän.

Illansuussa aurinko pilkahteli pilvien välistä. Lähdin katsomaan, löytyisikö latua. Jonkinlainen löytyikin, mutta melko huono tavallisille suksille hiihdettäväksi. Loppumatkasta latukelkka ohitti. Kaksitahtisen moottorin pakokaasun haju oli pieni hinta siitä, että sai hiihdellä neitseellistä latua loppuun saakka. Kiitokset kenttämestarille ja hänen joukolleen!

Kenraalien muistolle

Edesmennyt jalkaväenkenraali jäi itselleni melko etäiseksi julkisuuden hahmoksi. Varusmiespalvelusta suorittaessani muistini mukaan Panssariprikaatin vuosipäivän yhteydessä pidetyssä juhlatilaisuudessa kaksi Mannerheim-ristin ritaria kävi pitämässä puheen. Taavi Törmälehdon tyylittelemätön, lähes tyly, puhe kolahti nuoren miehen korviin paremmin kuin Adolf Ehrnroothin voimakas hengennostatus.

Jalkaväenkenraalin merkitystä Suomen itsenäisyyden säilyttäjänä yhtään väheksymättä luulen, että kunnioitettavaan ikään asti ehtineenä ja vanhaksi saakka aktiivisena hän sai osan siitäkin suurille sodan ajan johtajille yleensä lankeavasta kunniasta, joka jäi vaikeina aikoina antamatta sellaisille miehille kuin Siilasvuo tai Lagus.

Siltikin, merkittävä mies.