Pyhäillan rauhaa

Oli miellyttävä pyhäinpäivä. Nukuimme poikkeuksellisesti melkoisen pitkään, yli aamuyhdeksään. Se oli hyvä asia arkiöiden noin viisituntisten yöunien jälkeen. Kissa loikoili rauhallisena sängyssä yhtä myöhään.

Lakanoiden ja talvipeitteiden vaihdon jälkeen päivä kului haravoidessa. Omenapuu, kirsikka ja hopeapajukin ovat viimein pudottaneet lehtensä, viimeksimainittu tosin vain osittain. Viime vuoden syksyllä aikainen lumentulo jätti paljon työtä keväälle. Nyt ei käy aivan niin.

Harmaana päivänä hämäräkin hiipi aikaisin. Haravat joutivat naulaan jo 16:n aikaan. Lähdimme hautakynttiläkassi matkassa kiertämään lähiseurakuntien hautausmaat, joilla omaisiamme lepää. Pikkuteiden varsilla talojen ikkunoista ja pihoista heijastuvat valot loivat kaunista pyhäillan tunnelmaa. Hautausmaiden valo uhmasi yötä. Monessa kirkossa oli alkamassa iltatilaisuuksia.

Akaan sankarihaudalla olivat pystyssä valkoiset ristit. Pitkästä aikaa nähtynä näkymä oli kieltämättä vaikuttava. Vielä 1970-luvulla seurakunta pystytti puiset ristit talviajaksi, mutta perinne päättyi, kun ristit olisivat kaivanneet uusimista. Viime vuonna paikallinen palvelujärjestö teetti uudet ristit, joiden syksyiset pystytys- ja keväiset purkutyöt hoidetaan seurakunnan ja eri yhdistysten yhteistyönä.

Kohta on aika sytyttää tuli takkaan. Myrskylyhty olisi mainio ulkovalaisin, kun yöksi on ennustettu sateen mahdollisuutta, mutta sen lasi on rikki. Pari ulkotulta voisi silti laittaa. Miksi juuri pyhäinpäivänä, kulta naureskeli pakanallisia mielitekojani.