Kaapelia, paikallishistoriaa ja kodinturvaa

Päivän näyttö meni hyvin. Tehtävänä oli CAT5 luokka D:n mukaisen pienen yleiskaapeloinnin toteutus ja mittaus kytkentäpaneelista kahteen työpisterasiaan sekä moniporttitoistimen ja kahden PC:n liittäminen näin aikaansaatuun miniverkkoon. Toinen PC:istä asennettiin Windows AD -toimialueen ohjainkoneeksi tarjoamaan mm. nimi- ja DHCP-palvelut. Toinen PC toimi yksinkertaisesti Windows-työasemana toimialueella. Muutama kirjallinen tehtäväkin oli mukana käsitellen mm. lähipään ylikuulumista ja muita tiedonsiirtovirheitä ja niiden syitä.

Nähtiin sellainenkin perin harvinaislaatuinen tapaus, että yksi näytön suorittajista, teollisuuden palveluksessa atk-tuen työkokemusta hankkinut nuori mies, keräsi tehtävästä täydet pisteet. Hienoa. Näytön suorittaneet kahdeksan henkilöä valmistuvat viikon kuluttua elektroniikka- ja tietoliikenneasentajiksi.

Jäin varsinaisten työtehtävien jälkeen työmaalle viimeistelemään kuntoon materiaalit huomista Hämeenlinnan päivää varten. Työmaalta oli mentävä suoraan kaupungintalolle historiatyöryhmän kokoukseen. Radanvarsikaupungin 1900-luvun alkupuolen historia on edelleen kirjoittajaa vailla. Kansallisarkiston yhteydessä toimivalta Tilaushistoriakeskukselta (entinen Paikallishistoriallinen toimisto) oli saatu hyvää ohjemateriaalia historiateoksen teettämiseen.

Tutkijan palkkasuositukset olivat hämmästyttäneet joitakuita kokoukseen osallistuneita. Eiköhän tutkiminen ja kirjoittaminen kuitenkin ole vaativaa työtä siinä, missä sorvaaminen, sairaanhoito, koneensuunnittelu tai opettaminen, ja työmies tai -nainen on palkkansa ansainnut. Tilaushistoriakeskuksen mukaan untuvikon maisterin kuukausipalkkasuositus on palkkaluokan A24 mukainen (noin 2309 euroa ilman palveluslisiä ). Kokeneen eli aikaisemmin merkittäviä historiateoksia julkaisseen maisterin tulisi saada A26-luokan mukaista palkkaa (2742 euroa ilman palveluslisiä). Merkittäviä historiateoksia aikaisemmin julkaisseille lisensiaateille ja tohtoreille tulisi maksaa vähintään A27:n mukaista palkkaa (noin 3032 euroa). Dosenteille ja professoreille suositetaan tietenkin korkeampia palkkaluokkia. Ihan nälkäpalkoista ei voine puhua. Vertailun vuoksi historiantutkija ansaitsisi koululaitoksessa oppiaineensa lehtorina ehkä vain kunnallisen palkkaluokan C52 mukaan (ilman palvelus- ja muita lisiä noin 1850 euroa). Mutta tutkijan ammattia elääkseen harjoittavien ongelmana on työn projektiluonteisuus. Isoakaan historiateosta ei tehdä kovin montaa vuotta, ja seuraavasta tilauksesta ei nimekkäälläkään tekijällä aina ole varmuutta.

On raadollista puhua rahasta jalojen pyrkimysten, kuten menneisyyden tallentamisen yhteydessä, mutta toisaalta vielä muutamaa kertaluokkaa arveluttavampaa on osoittaa huomattavia kunnan varoja menneisyyteen tilanteessa, jossa lääkäripäivystykset siirretään säästösyistä toteutettavaksi vajaan kolmen peninkulman päähän naapurikuntaan.

Kukahan kärkipään weblogisti se olikaan, kun taannoin kirjoitti hersyvän tarinan siitä, miten hän viettää aristokraattisen levollista humanistin elämää kartanossaan (tai jotain sinnepäin). Jos olet historia-humanisteja, niin etkö tekisi hyvän työn ja tulisi talkoilemaan kahvi- ja pullapalkalla yhden köyhän kylän kurjan historian? :-)

Vaikka sen paremmin historian kuin juuri minkään muunkaan alan tutkija ei rahassa kylve, lupaillaan hänelle, kuten muillekin kansalaisille, yhä turvallisempaa elämää. Kodinturvajoukkoja haikaillaan maahamme taas kerran. Nyt puhutaan Puolustusvoimien johdossa toimivasta, vapaaehtoisista maanpuolustajista koostuvasta maakuntajoukko-organisaatiosta. Hanketta perustellaan puolustusdoktriinin yhtenä tukijalkana edelleen toimivan alueellisen puolustuksen kohottamisella paperilta toimintavalmiiksi organisaatioksi. Ajatuksella lienee yhtymäkohtia myös tekeillä olevaan kehitystyöhön erilaisten yhteiskunnan turvallisuudesta huolta kantavien viranomais- ja vapaaehtoistahojen välisen aikaisempaa tiiviimmän ja selkeämmin järjestetyn yhteistyön luomiseksi.

Voidaan varmasti olla montaa mieltä siitä, tarvitaanko erehdyttävästi pohjoismaisia kodinturvajoukkoja muistuttavia maakuntajoukkoja Suomessa ja jos tarvitaan, niin minkälaisiin tehtäviin. Hyvää näissä puheissa on ainakin se, että selvästi kiistetään haaveet uudesta suojeluskuntajärjestöstä - eikä uutta punakaartiakaan kukaan ole kai sanonut kaavailevansa.

Edellä sanottua on puhunut Reserviläisliitto ry:n puheenjohtaja Matti Niemi Tampereella käydessään. Tähän loppuun pitäisi saada päätöskommentit translitteroitua Radio 957:n tampereenkiälisten uutisten tyyliin: kyä näin o. no niin se sano. juu.