Vanhassa vara parempi

Työmaalla vanha konsti osoittautui taas kerran uusia paremmaksi. Uuden HP ProCurve-kytkimen konfigurointi ei ottanut onnistuakseen hienossa web-pohjaisessa sovelluksessa, mutta toimi hienosti komentopohjaisen telnet-pääteyhteyden avulla. Web-sovellus otti kiltisti vastaan kaikki parametrit, mutta muutokset eivät välittyneet laitteelle asti.

Kytkimen hallinnan kaltaisten, hyvin rajattuun käyttötarkoitukseen tehtyjen ja sikäli periaatteessa yksinkertaisten sovellusten haavoittuvuus kasvaa, kun niitä käyttäjäystävällisyyden vuoksi kuormitetaan käyttöliittymän vaatimuksilla. Sulautettu web-palvelin pelkän käyttöliittymän takia on melko raskas ratkaisu kytkimen konfigurointiin, kun vähemmälläkin tullaan toimeen. Eikä näemmä edes kovin toimiva.

Entä onko itsestään selvää, että web-pohjainen - tai yleensä graafinen - käyttöliittymä on kaikissa tapauksissa helppokäyttöisempi kuin komentoikkunassa toimiva valikkopohjainen vastaava? Vai onko kyse joistakin dogmeiksi jähmettyneistä näkemyksistä?

HP:n suunnittelijoille iso plussa siitä, että pääteyhteyspohjainen konfigurointipalvelu oli laitteeseen jätetty. Toisessa työkohteessa, Buffalon WLAN-tukiasemassa sellaista ei ollut. Siinä tosin web-pohjainen järjestelmä hoiti tehtävänsä kunnialla.

Asiaan liittymättömänä hajahuomiona: odottaessa myöhässä olevan junan lähtöä saa matkustajaratapihalla pyörivä vaihtoveturi joskus aikaan samantapaisen tunteen kuin kaksi keskenään juoruilevaa asiakaspalvelijaa jonon kasvaessa tiskin edessä. Junaohjaus Tampereen kokoisella ratapihalla on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia, ja vaihtoveturilla oli varmasti yleisen liikenteen sujuvuuden vuoksi perusteltu syy viivyttää P832:n lähtöä. Sikäli sääli, että se oli tavallisista tavallisin Dv12. Vaikkapa Dv16:tta olisi katsellut pyörähtelemässä oikein mielellään.