Tietokonevanhukset eläkkeelle

Työmaalla myytiin henkilökunnalle ja opiskelijoille käytöstä poistettuja PC-tietokoneita atk-tuen varastoja täyttämästä. Talousjohtajan kanssa sovittiin hinnaksi kohtuullinen viisi euroa per laitteisto. Sata miljoonaa kertaa sekunnissa sykähtelevä Pentium-sydän, 32 megatavua muistia, noin 1000 MB:n kiintolevy, yksinkertainen näytönohjain, CD-asema, verkkosovitin ja 15-tuumainen kuvaputkinäyttö. Kelpo laitteita vieläkin vähään tyytyvälle käyttäjälle esimerkiksi Windowsin NT- tai "ysisarjalaisten", FreeBSD:n tai Linuxin ajamiseen. Vuonna 1996 nämä olivat niitä peruslaitteita, joita ostettiin paljon toimistoihin, kouluihin ja varmaan koteihinkin. Verrattuna moniin nykylaitteisiin suuri ero on komponenttien mekaaninen kestävyys. Lieneekö vuonna 2003 hankituilla laitteilla enää viidenkään euron hintaista käyttöarvoa vähään tyytyvälle, kun tämä vuosikymmen alkaa olla lopuillaan.

Vanhojen, mutta ehjien laitteiden suosio oli yllättävä. Erä myytiin hetkessä. Itse pelastin kaksi PC-vanhusta elektroniikkateurastamolta. Toinen päätyy itseään hieman varttuneempien museoesineiden kaveriksi veturitallille ja toinen syksyllä opintonsa aloittaneelle sukulaistytölle tekstinkäsittelykoneeksi.

Illalla vietettiin aluetoimikunnan kokousta juhlavissa, mutta hieman haikeissa merkeissä. Pelastuspalvelutoiminnan tällä seutukunnalla kymmenen vuotta sitten pystyyn polkaissut uranuurtaja jätti johtotehtävät nuoremmalle polvelle jatkaen toki kenttäorganisaatiossa. Kiitoksia Sepolle ja menestystä Sirpalle. Sotilaallisen jämäkkä ote johtamisessa tulee mitä ilmeisimmin säilymään ;-)