Liikaa atk:ta?

Eikä edes weblogia ei ole tullut hetkeen kirjoitettua. Päivät on työmaalla käsitelty TCP/IP-tekniikan periaatteita tietokoneasentajan työnkuvan kannalta. Päivän pääaihe oli aliverkottaminen.

Illat (ja hyvän matkaa öistä) on tullut opiskeltua Javaa kotona. Vaarana on kohta tietokoneyliannostus. En minä mikään nörtti ole!

Tampereelta kotiin päin junalippua ostaessa lipunmyyjä kysyi opiskelijakorttia. En ole yhtään nuorekkaan näköinen, päinvastoin, mutta risupartainen nykyolemukseni taitaa antaa kuvan ikuisesta opiskelijasta. Apukoulun viimeiselle luokalle pysyvästi jääneestä? Olihan se hauskaa. Vähän samanlainen vaikutanko-joltain-muulta-kuin-olen -tunne kuin parikymppisenä sällinä lukiessa Saksasta silloin tällöin saapuneita rautatiemuseotoimintaan liittyneitä kirjeitä, jotka usein alkoivat tyyliin "Sehr geehrte Herren Kilpiö und Hyvärinen".

Opiskelijoita moititaan stereotyyppiseen tyyliin joskus laiskoiksi, mutta kyllä heitä on näyttänyt istuvan isoin joukoin Tampereen yliopiston ala-aulan pöytien ääressä ryhmätöitään tai muita vastaavia tekemässä vielä myöhään illalla, avoimen puolen luentojen päättyessä. Tuskin tuohon aikaan enää kuuluisaa alakuppila-approbaturia suoritetaan?

Elem Klimov on kuollut. Jo lokakuun puolella, mutta lyhyt nekrologi oli päivän Hesarissa. Hyvin subjektiiviseen kysymykseen aiheesta paras sotaelokuva tarjoaisin yhdeksi ehdokkaaksi "Tule ja katso" -filmiä 1980-luvun puolivälistä. Se ei ole kaunista katsottavaa, mutta ajatuksia herättävää kyllä. Mestariohjaaja oli syntynyt vuonna 1933 kaupungissa nimeltä Stalingrad.

Jokunen päivä autotonta elämää on luvassa.