Vasikointia

Työmaalla tietokonetekniikan näyttö alkaa lähestyä. Opiskelijaryhmän kanssa keskitytään pari viikkoa käytännön harjoituksiin. Diagnostiikkamenetelmiä käydään myös läpi. Tänään oli tutustumisen kohteena yksinkertainen ja suosittu Sandra-ohjelma.

Työpäivän jälkeen lähdin itse koulun penkille Tampereelle. Ilmoittauduin harrastusmielessä avoimen yliopiston kurssille, jolla opiskellaan olio-ohjelmoinnin perusteita. Ohjelmointitaitoja en työni puolesta tarvitse, mutta huonompaakin vapaa-ajanvietettä varmasti olisi. Veturitallillakaan kun ei kylmänä vuodenaikana juuri puuhailla. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minusta ohjelmointi on mielenkiintoista ja omalla tavallaan sisäisesti kaunista toimintaa.

Opetuskielenä on Java, johon en ole koskaan aikaisemmin käytännössä tutustunut. Nyt tulee omakohtaisesti testattua Ilkka Kokkarisen moneen kertaan rummuttamaa menetelmää aloittaa kielen opiskelu oliomaailmasta. Tamperelaisten tutkintovaatimusten mukaan ennen tätä kurssia olisi pitänyt olla suoritettuna ohjelmoinnin johdantokurssi, jossa opiskellaan Javan perusteita, mutta ilmeisesti avoimessa yliopistossa ei olla kovin tarkkoja noista vaatimuksista. Katsotaan nyt, miten meikäläiselle käy olioiden ja Javan kanssa. Platon ja Aristoteles, nominalismi ja realismi, Tuomas ja Vilhelm tulivat mieleen jo ennen kuin kahvi. Tarvittaneen terävää partaveistä leikkaamaan turhat ajatukset pois tulevilla luennoilla.

Tampere on vanajanhämäläiseen lintukotoon verrattuna iso ja pelottava kaupunki. Linja-autoon nousi Peltolammilta kaksi päihtynyttä nuorta miestä. Niin, maanantai-iltapäivänä. Istuivat lähelle ja juttelivat kiloina tai grammoina mitattavista ostoksista ja niiden rahoittamisesta. "Linna" ja "vasikkakin" jutuissa vilahtivat, eivätkä arkeologisessa tai karjanhoidollisessa merkityksessä. Kotiin lähtiessä asematunnelissa oli laitapuolenkulkijoita. Yksi pyysi rahaa tupakkaan. Annoin jokusen pikkukolikon. Tuo mies ei näyttänyt linnojen ja vasikoiden maailman mieheltä, vaan lintukodon torien laitojen tutuilta hahmoilta. Liian helposti ihminen tulee arvioitua hetkellisen kohtaamisen perusteella.

Yliopistolla oli ilmeisen suuri iltatenttitilaisuus. Alakäytävällä oli paljon väkeä, joita huuteli yhdeltä ovelta isoon saliin lippalakkipäinen - ei kuitenkaan Karjala- tai Olvi-lippis - nuori mies ja toiselta nainen ilman päähinettä. Tiedon iltalypsyn aika? Lauma koostui, jollei sentään vasikoista, niin hieho- ja mulli-ikäisistä.

Sm2-sähkömoottorijunassa oli vielä alkuperäiset sinertävät keinonahkaiset penkit ja matkustajia kohtalaisesti. Suurin osa Tampereelta nousseista jäi pois viimeistään Toijalassa. Junassa oli lämmintä ja valoisaa. Asemalaituri oli vastakohta. Sain kyydin asemalta kotiin. Kiitos, rakkaani :-)