Näytön paikka

Olipa melko kiireinen päivä. Omalla opetusryhmälläni oli opiskelunsa ensimmäinen näyttö. Aiheena oli tietokonetekniikka. Kaikki selviytyivät näytöstä kunnialla. Oikeastaan vain teoriakysymyksissä tuli mainittavia virheitä, mutta käytännössä paljon tärkeämmät asennus- ym. oikeat työtehtävät sujuivat hyvin. Tämän ryhmän opiskelijoilla on taustallaan elektroniikka- tai tietotekniikka-alan perustutkintoja ja/tai työkokemusta. Sikäli tulos ei ollut yllätys, vaikka tehtäväksikin sattui tällä kertaa melko helppo työ. Tehtävänä oli tiettyjen "osaamattoman asiakkaan" itse aiheuttamien laite- ja ohjelmistovikojen korjausta, laiteasennuksia, käyttöjärjestelmän uudelleenasennusta ja melko monipuolista paikallisten suojauskäytäntöjen asettelua vastaavien tulevien laitevikojen ehkäisemiseksi.

Ammatilliset näyttötutkinnot muodostuvat tutkinnon osista, joista kustakin tulee suorittaa hyväksyttävä näyttö (=käytännön osaamista mittaava työtehtävä höystettynä mahdollisesti muutamilla teoriakysymyksillä). Parhaimmillaan näytöt suoritetaan työelämässä todellisissa työtehtävissä. Turvallisuus- ja vastuukysymysten vuoksi tietotekniikassa ja yleensäkin sähköalalla näyttöjä tehdään silti enimmäkseen tarkkaan valvotussa oppilaitos- tai muussa ympäristössä. Yritykset eivät ymmärrettävistä syistä ole avosylin tarjoamassa tietojärjestelmiensä osia opiskelijoiden näyttöjen suorituspaikoiksi. Oppisopimusopiskelijat ja muut työn ohessa opiskelevat ovat tietenkin toinen asia, heidän on suositeltavaakin suorittaa näyttönsä työpaikoillaan mahdollisuuksien mukaan.

Näyttötehtävät laaditaan monilla aloilla keskitetysti. Kunkin ammattialan ja tutkinnon tehtävien laadinnasta vastaa pienehkö asiantuntijaryhmä tai pari. Näyttöjä järjestävä taho tilaa tehtävät valtakunnallisesta tehtäväpankista. Tämä toimii osaltaan laadunvarmistajana näyttöjen toteuttamisessa.

Näyttöjä ei koskaan voi arvioida se opettaja, joka on opettanut ko. ryhmää. Arvioinnin suorittaa pieni ryhmä, joka koostuu alan ammattilaisista. Usein mukana on myös joku muu alan opettaja. Työpaikoilla myöskään näyttöä suorittavan työntekijän oma esimies ei voi toimia arvioijana. Niinpä opetin tänään poikkeuksellisesti aivan toista ryhmää enkä itse osallistunut näyttötilaisuuteen.

Kun puhutaan oppilaitoksissa tapahtuvasta tutkintoon valmistavasta koulutuksesta ja sen näytöistä, on arviointikäytäntö yksi laadunvarmistaja. Kun oma opettaja ei arvioi ryhmäänsä, ei voi tapahtua läpi sormien katsomista tuttuuden perusteella. Eilen kirjoitin sanasen oppimisen laatu vs. opetuksen laatu -asiasta. Opetuksen laatuakin toki pitää arvioida, jotta yhteiskunnan varoin toteutettavaa koulutusta järjestetään hyvin. Näyttöjen arviointikäytäntö toimii tässäkin yhtenä laadunvarmistajana.

Mielestäni muussakin koulutuksessa kuin ammatillisissa näyttötutkinnoissa (ja tavallaan kai myös ylioppilaskirjoituksissa) opetus ja oppimistulosten arviointi pitäisi selkeästi eriyttää toisistaan. Tämä ei edelleenkään tarkoita kasvatustieteilijöiden ylivaltaa, vaan aihepiirin opetuksesta riippumattomien kyseisen alan ammattilaisten toteuttamaa arviointia.

Jostain syystä tällä seudulla atk-näyttöjä on kasaantunut lokakuun loppuun. Huomenna toimin itse yhden näytön arviontiraadin jäsenenä. Tehtävä on mielenkiintoinen ja melko haastava. Niin näytön suorittajilla kuin arvioijillakin.

Ilta kuluu kokouksessa maailman paremmaksi tekemisen merkeissä. Kohta siis lienee poistuttava tästä bunkkerista toiseen.