Papit ja kypärät

Työpäivän jälkeen ehdin vähäksi aikaa rentoutumaan haravan varteen. Matalalle ehtinyt aurinko valaisi niityn kauniisti. Se oli jo horisontin alapuolella, kun työnsin kottikärryt takaisin vajaan. Perjantai-illan äänimaisemaan kuului myös sirkkeli ja pari mopoa hieman kauempana. Hyviä ääniä.

Sanomalehtikatsausta parin huomion verran, näitä valtavirtaa pienemmälle mutta ei silti aivan marginaaliselle lukijakunnalle suunnattuja julkaisuja kun välillä tulee selattua. Kirkon virallisen median asemassa toimiva maltillis-kristillinen Kotimaa-lehti kirjoittaa valmisteilla olevan lainsäädäntömuutoksen uhkaavan jättää nykyiseen verrattuna 18 000 kirkollista työntekijää vaille kirkolliskokouksen aloiteoikeutta. Muutos vahvistaisi teologien asemaa muiden viran- ja toimenhaltijoiden kustannuksella. Kun muistellaan kanonisiin evankeliumeihin merkittyjä Jeesuksen sanoja, mahtaisiko tämä pitää tärkeämpänä pappisvirkaa vaiko diakonian virkaa? Jeesus covers Aabraham: "Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä." (vrt. Luuk. 16:29 ja toisaalta esim. Matt. 25:35-36). Mutta niin kai se on, että "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Matt. 5:5).

Aiemminkin viittaamani Puolustusvoimien Ruotuväki-lehti kertoo Keski-Suomessa peruskoulun yläastelaisille ja lukiolaisille järjestetystä Intti tutuksi -tapahtumasta, jossa paitsi puolijoukkuetelttailtiin ja opeteltiin ensiapua myös harrastettiin monipuolista aseenkäsittelyä. Voi hyvin kuvitella, että tuon ikäiset toimintaviihteen kyllästämät nuoret ovat action-henkisestä tilaisuudesta mielissään. Niin varmasti olisin itsekin aikanani ollut. Eikö sotilaalliseen maanpuolustukseen ja siihen liittyviin toimintakäytäntöihin tutustumisen voisi kuitenkin jättää hieman vanhempaan ikään, jotta asiasta ei jäisi kenties liian pysyväisluonteisesti erilaiseen rambo-toimintaan liittyviä ajatusmalleja? Uutisoitu nuorten harjoitus oli tietenkin Puolustusvoimien koulutettujen johtajien vetämä ja sen puolesta epäilemättä hyvin asiallinen. Syöksyjäkuvioisia ampumatauluja ei enää saa ainakaan rauhan aikana käyttää koulutustarkoituksiin, mutta niiden pohjalta ajatusleikki: osaisiko kaikenlaisten fyysis-emotionaalisten kehityspsykologiaan liittyvien prosessien kanssa kamppaileva nuori ymmärtää asiantilojen eron neljän muuttujan - valtakunnallinen, henkilökohtainen, kuviteltu ja todellinen - välillä?