Luvassa vapaapäivä

Koululaisten syysloma on periaatteessa hyvä asia. Lyhyt ylimääräinen vapaa katkaisee uurastuksen keskellä harmainta syksyä. Muistan, miten jo peruskouluaikanani pidetty yläasteen Pekka-rehtorimme, hyvä matematiikan opettaja, kaipaili jossakin aamunavauksessa syksyn keskelle pientä lomaa. Sopii arvata, arvostivatko oppilaat tuollaista ajatusta. Silloisessa keskusjohtoisessa eli kouluhallitusvetoisessa järjestelmässä tuon kaltaisia asioita ei kuitenkaan voitu ratkaista kuntatasolla. Sittemmin 1990-luvulla käyttöön tullutta syyslomaa on joidenkin vanhempien taholta aivan perustellusti moitittukin, koska loma osuu ajankohtaan, jolloin monilla lapsilla ei ole luontaista tekemistä reippaan ulkona puuhastelun muodossa. Paradoksaalisesti ainakin pienempien taajamien koulut sulkevat ovensa kokonaan syysloman ajaksi kustannussyistä, mikä tarkoittaa koulujen tiloissa tapahtuvien liikunta- ja muiden harrasteiden keskeytymistä. Tietenkin se, onko syyslomalla tylsää, on viime kädessä kiinni vain lomalaisesta itsestään. Tämä tärkeä fakta usein unohtuu. Tällä seutukunnalla koulujen syysloman pituudeksi on vakiintunut kaksi päivää, mikä on minusta hyvä ratkaisu. Ei liian pitkä, mutta vähän enemmän kuin vain pidennetty viikonloppu. Syyslomapäivät ovat huominen ja ylihuominen. Koska loma keskeyttää myös hieman varttuneempien koululaisten koulutyön, olen itsekin vapaalla opetuksesta nämä päivät. Tosin perjantaiksi on suunnittelullisia ja hallinnollisia töitä kokousten ja paperien muodossa. Ehkä jotain muutakin. Huominen on kuitenkin vapaa. En aio herätä ihan viideltä, kuten työpäivinä.

Ilta tuli vietettyä dojolla (eli yhden täkäläisen koulun pienemmässä liikuntasalissa; tänään kun talonmies oli vielä iltavuorossa, ja urheiluseurojen salivuorot pyörivät normaalisti). Ihan mukavat, monipuoliset tekniikkatreenit vapaavalintaisista pystytekniikoista. Olenko yksin ajatukseni kanssa, jonka mukaan monilla ns. kamppailu-urheilulajien harrastajilla - sukupuolesta riippumatta - on kauniit kädet? Se johtuu suurelta osin siitä, että harjoitusten vuoksi kynnet on pidettävä siisteinä, eikä niiden alle pääse kertymään varsinkin itseni kaltaisille yksinkertaisille kansanmiehille niin ominaista likaa. Tai kertyyhän sitä, työstä riippuen, mutta se on totuttu pesemään pois. Käden täytyy olla myös jäntevä. Lajista varmaankin riippumatta otteen pitäminen, nyrkin muodostaminen tai vastaava muovaa kättä eri tavalla kuin vaikkapa pelkkä tietokoneen peliohjaimen käyttely. Osa käden kauneudesta voi tulla myös siitä, että se on tottunut koskettamaan ihmistä. Tuonkaltaisen toiminnan puheena ollen asia voi kuulostaa paradoksilta, mutta toisen ihmisen fyysinen koskettaminen - edelleen täysin sukupuolineutraalisti - on asia. jolle yksilöstä riippuen saattaa yhteiskuntamme monella tavalla "coolissa" ilmapiirissä olla enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Lokakuu on puolessa välissä, eikä sähköllä ole tänä syksynä tarvinnut lämmittää vieläkään kuin kosteiden tilojen lattioita. Eikä puutakaan paljon ole kulunut. Lempeä syksy niitä paria onnetonta syyskuun alun hallayötä lukuun ottamatta (vieläkin suren lämpimästä kesästä niin nauttineiden ja juuri loistonsa partaalle pääsemässä olleiden auringonkukkien kohtaloa). Lähiaikoina luvassa taitaa kuitenkin olla sähkölämmityksen kytkeminen päälle.